Turun oma Huokausten silta


Notkuuko? Notkuu se! Ihmettelin koulupoikana vuonna 1975, miten vastavalmistuneelle Myllysillalle ajettiin useita sepeliä täyteen lastattuja kuorma-autoja. Oli menossa sillan omituinen kuormitustesti. Ja notkahtihan se. Ei kai mikään ihme, kun Myllysiltaa pidettiin maailman ohuimpana betonisiltana ja hetkellinen kuormitus oli melkoinen.

 myllysilta

 

Yli 30 vuotta myöhemmin ihmettelin kotimatkallani, onkohan silta notkahtanut lisää vai pettävätkö silmäni. Joku toinenkin oli tehnyt saman havainnon ja ilmoittanut viranomaisille. Silta suljettiin. Sen jälkeen jännitettiin romahtaako silta kokonaan Aurajokeen.

Pahimmillaan notkahdus oli liki puolitoista metriä. Lyhyen miettimisen jälkeen silta päätettiin purkaa ja rakentaa uusi. Samppalinnan myllystä tuleva nimi säilytettiin. Uusi Myllysilta avattiin syksyllä vuonna 2011. Silta tuli taas tarpeeseen, sillä sen yli kulkee yli 20 000 autoa päivässä.

Myllysillan rakentamisen yhteydessä avattiin myös Myllytunneli. Nyt sen syövereissä iltapimeällä loistaa yksinäinen sininen silmä. Kyseessä on Kimmo Ojaniemen ympäristötaideteos Gaian silmä. Teos on vaikeasti tulkittavissa. Ideana on biokemisti James Lovelockin vuonna 1960 luoma Gaia-hypoteesi. Kreikkalaisessa mytologiassa Gaia on maan jumalatar ja maan suojelushenki.

Aurajoen sillat ovat olleet tärkeä osa turkulaisten arkea. Neljäsataa vuotta pärjättiin yhdellä sillalla, sitten parisataa vuotta kahdella sillalla. Nyt siltoja on keskustan alueella jo kuusi. Rakenteilla oleva Kirjastosilta on seitsemäs.

myllysilta2





Kauan ennen Myllysiltaa joen yli pääsi höyrykäyttöisellä Förillä. Ylinen onkaföri aloitti toimintansa jo 1800-luvun loppupuolella. Vuodesta 1907 alkaen joen ylitys oli maksuton. Förin laituri oli länsirannalla nykyisen Boren talon kohdalla Läntisellä Esplanadilla (Läntinen Rantakatu). Samassa paikassa, Länsituulten alueella, oli syntynyt Alempi höyrylaivasatama. Laivojen koot olivat kasvaneet, eivätkä ne enää päässeet Aurasillan pieleen asti. Lisäksi uusi höyrylaivayhtiö Bore suunnitteli isommilla aluksilla laivaliikennettä Tukholmaan läpi vuoden.

Liikemies Hugo Neuman haistoi bisneksen. Hän siirrätti keskustassa sijainneen Hotel de Nordin Alempaan höyrylaivasatamaan. Hänen harmikseen useimmat laivat jäivätkin jokisuuhun Kanavaniemeen. 1900-luvun alussa Bore siirsi matkustajalaivojen lastauksen kokonaan jokisuun satamaan. Hotel de Nord lakkautettiin ja myöhemmin purettiin. Tilalle rakennettiin Bore-varustamon talo. 1970-luvulla Boren pääomistaja, Rettigin perhe, myi talonsa ja siitä sanerattiin Asunto Oy Borenranta.

Martinsillan valmistuttua vuonna 1940 Ylinen föri lopetti liikennöinnin. Suuremmat laivat jäivät lopullisesti sillan alajuoksun puolelle.

Höyrylaivasataman paikalla on nykyisin Boren puisto. Parkkipaikkoineen puisto jäänyt hoitamatta. Paikan valopilkkuna on legendaarinen Martisillan Grilli, jossa nyt uusi sukupolvi jatkaa toimintaa. Boren puiston laituriin kiinnittyi 1980-luvun alussa surullisen kuuluisa ravintolalaiva Le Pirate. Alus kuitenkin mystisesti paloi ja upposi. Osa aluksen raadosta makaa yhä Aurajoen pohjassa.

1800-luvun jälkipuoliskolla Turun puistoihin ilmaantui kioskityyppisiä myyntipaviljonkeja, jotka olivat varsin koristeellisia. Alkoholin ja oluen myynti oli kielletty. Niissä myytiin lähinnä makeisia, kahvia ja limonaateja.

myllysilta3

Höyrylaivojen aikaan Boren puistossa oli mutteripaviljonki, kahdeksankulmainen pitsikuistinen kioski. Se joutui kuitenkin väistymään, kun sen tilalle pystytettiin Raimo Utriaisen Jäinen meri, Talvimerenkulun muistomerkki vuonna 1961. Monumentti on kunnianosoitus Suomen ensimmäiselle merenkulun kaupungille ja sen ympäri vuoden toimivan talviliikenteen perustajille. Laivan keulassa seisoo luotsi ja laivan perämies merelle tähystäen. Patsas on juuri siinä paikassa, johon ensimmäinen Turun ja Tukholman välillä liikennettä harjoittanut matkustaja-alus Bore saapui tammikuun 27. päivänä1898.