Murha ei vanhene koskaan


Kyllikki Saaren tapaus on ratkaisematta

”Missä olit toukokuun 17. päivänä 1953 kello 22?”

 

Miksi se nuori tyttö murhattiin, kysyy 10-vuotias matkakumppanini Lauri. Samaa on moni muukin kysynyt. Motiivia ei ole saatu selville. Tuskin koskaan saadaankaan. Ehkä juuri sen ansiosta Kyllikki Saaren henkirikos on selvittämättömien murhien numero ykkönen.

kyl1

Olemme Isojoen kylässä Etelä-Pohjanmaalla, murhan tapahtumapitäjässä. Ajamme Isojoen keskustan pohjoispuolelle kantatielle 661. Se johtaa Kauhajoelle. Sitä tietä pitkin 17-vuotias Kyllikki Saari lähti polkemaan iltahämärissä toukokuussa vuonna 1953. Kotiin asti hän ei kuitenkaan koskaan päässyt.


Viitoitus haudalle


Kun ajaa tietä tovin Kauhajoen suuntaan näkyy tienvarressa opaskyltti: Kyllikki Saaren suohauta. Kuljemme pari sataa metriä polkua pitkin. Muutaman minuutin kävelymatkan päästä löytyy Kyllikin löytöpaikka: kivinen muistomerkki luonnonkukilla koristeltuna. Se on yhä kauhujen paikka, jossa voi tuntea väristyksiä miettiessään, mitä paikalla on joskus tapahtunut. Leveäksi tallattu metsäpolku kertoo, miten tuhannet uteliaat ovat vierailleet kuuluisalla suohaudalla.

Kyllikki lähti kohtalokkaalle kotimatkalleen Kortteenkylän kansakoulussa pidetystä hengellisestä tilaisuudesta. Punainen puurakennus sijaitsee yhä muutaman kilometrin päässä Isojoen keskustasta Honkajoelle päin. Kyllikki jatkoi matkaansa yhdessä ystävänsä kanssa niin sanottuun Meijerinristeykseen. Se oli kohta, josta Kauhajoen tie aikoinaan alkoi. Siitä oli Kyllikillä vielä noin kuuden kilometrin matka kotiin Heikkilän kylään. Oletetaan, että Kyllikki kohtasi murhaajansa melko pian tyttöjen eroamisen jälkeen. Viimeinen, joka näki Kyllikin elossa, oli eräs paikkakuntalainen. Hän oli pyöräilyt Kyllikkiä vastaan metsätaipaleella.

Kyllikin katoamisen jälkeen järjestettiin suuretsintä. Kyllikin pyörä löydettiin suohon upotettuna. Etsintöjä jatkettiin. Yli neljä kuukautta katoamisesta, lokakuussa, tehtiin hämmästyttävä löytö: Kyllikin kenkä. Sen sisälle oli tungettu Kyllikin kaulaliina ja miehen sukka, jonka ympärille oli kietaistu villalankaa. Seuraavana päivänä löytyi vainaja. Eräs mies kiinnitti huomiota männynoksaan, joka oli suomättään päällä. Kun maata poistettiin, paljastui Kyllikin osittain maatunut ruumis. Ruumiinavauksessa selvisi, että Kyllikki Saari oli kuollut päähän kohdistuneen iskun johdosta.

kyl2

Kenen sukka?

Tuhansilta ihmisiltä tiukattiin: ”Missä olit toukokuun 17. päivänä 1953 kello 22?” Monet olivat epäiltyjä, mutta kaikilla oli alibi. Joidenkin rikostutkijoiden mukaan murhaaja saatiin selville, mutta näyttö ei olisi riittänyt. Murha ei vanhene koskaan. Todennäköistä kuitenkin on, että murhaaja on jo itsekin kuollut. Jos oletetaan murhaajan olleen tekohetkellä noin 30-vuotias, olisi hän nyt noin 90-vuotias.
 

Kyllikin hautajaisiin osallistui tuhansia ihmisiä. Osa saapui kaukaa silkasta uteliaisuudesta. Tyttö lepää Isojoen kirkkomaalla Saaren sukuhaudassa. Mutta missä? Tuskin ehdin esittää kysymystäni loppuun, kun vanhempi hautausmaalla kukkia kasteleva rouva arvaa kysymykseni. Isojoki tunnetaan parhaiten koko Suomessa mielenkiintoa herättäneestä murhasta. Moni ohikulkeva turisti haluaa nähdä Kyllikin suohaudan sekä murhatun nuoren tytön viimeisen lepopaikan. Hautausmaan tunnelmallinen hautakivi erottuu muista. Kyllikin nimi on kaiverrettu kiveen hänen omalla kauniilla käsialallaan. Onkohan Helsingin Sanomien ja Isojoen kunnan tuhdit vihjepalkkiot yhä voimassa?


kyl3

 

 

Bodomjärven mysteeri


Tervetuloa telttailemaan! Oittaan leirintäalueen tienvarsimainos vaikuttaa äkkiseltään melko irvokkaalta. Vuonna 1960 neljä pääkaupunkiseudun nuorta lähtikin telttailemaan Oittaalle, Bodomjärven maisemiin. Surullisena tuloksena oli eräs rikoshistoriamme kuuluisin veriteko. Kolme nuorta kuoli silmittömän väkivallan uhrina.

Bodomjärvelle on helppo löytää. Kehä Kolmoselta seuraan Oittaan leirintäalueen opaskylttejä. Ensin ajan Kunnarlantietä, jolta käännyn Oittaantielle kohti suosittua uimarantaa. Paikalla on juuri nyt isä kahden lapsen kanssa viettämässä kaunista kesäpäivää.

- Anteeksi, mutta osaatko sanoa tarkan paikan, missä tismalleen tapahtuivat yli 50 vuotta sitten Bodomjärven surmat, kysyn nuorelta isältä.

- Se on tuossa viereisessä niemenkärjessä. Useimmat paikalliset tietävät yhä täällä, missä kaikki tapahtui. Etenkin, kun muutama vuosi sitten kyseinen paikka eristettiin uudelleen poliisitutkintaa varten, kertoo paikkakuntalainen.

kyl4

Bodomjärven sijainti keskellä ruuhka-Suomea tekee siitä suositun lomakohteen. Huolimatta siitä, että Bodom-nimi kuulostaa yhä kolkolta. Ammattikoulussa opiskelleet neljä nuorta lähti helluntaina moottoripyörillä telttaretkelle. Murhaaja iski aamuyöstä. Kahta uhria puukotettiin useampaan kertaan. Uhrit olivat saaneet myös iskuja pään seudulle. Yksi jäi henkiin, Nils Gustafsson, jolla oli ruhjeita päässä. Uhrit ja puolitajuton Gustafsson löydettiin seuraavana aamuna. Ainoalla henkiin jääneellä Nils Gustafssonilla ei ollut minkäänlaisia muistikuvia tapahtumista.

Murhatutkinta oli laaja. Potentiaalisia syyllisiäkin löydettiin, mutta näyttö uupui. Selvittämätön rikos jäi vuosiksi pöytälaatikkoon. Vuonna 2004 tutkinta sai uuden käänteen, kun jo eläkeikään ehtinyt Gustafsson pidätettiin. Hän sai syytteen kolmen nuoren murhasta. Uudenaikainen DNA-teknikka toi esiin uusia seikkoja murhatapahtumiin. Mutta tälläkään kertaan näyttö ei riittänyt ja Gustafsson vapautettiin.



kyl5

Makaaberia murhamatkailua


Salamyhkäiseksi jääneestä Viiltäjä-Jackista riittää yhä tarinoita. Kukaan ei tiedä millainen hän oli. Lontoossa Madame Tussaud’n vahakabinetissakin hänestä on vain varjokuva. Tukholmassa Olof Palmen murhapaikalla on muistolaatta. Washingtonissa presidentti Lincolnin murhaan tutustutaan seikkaperäisesti oppaan johdolla. Genevejärven rannalla on muistomerkki juuri siinä paikassa, missä italialainen anarkisti murhasi Sissin, Itävalta-Unkarin keisarinna Elisabethin. New Yorkissa voi käydä katsomassa paikkaa, missä Beatles-ikoni John Lennon ammuttiin. Sarajevossa on muistomerkki sillalla, missä arkkiherttua Frans Ferdinand murhattiin ja ensimmäinen maailmasota alkoi. Murhat ja murhaajat kiinnostavat matkailijoita.

Suomessakin on tapahtunut kuuluisia henkirikoksia. Kyllikki Saari, Bodomjärvi, Kytäjän kartano, Tulilahti, Sirkka Liisa Waljus, Janne Aikala, Tarja Kivelä, Jammu-setä tai Kokemäen uunisurma ovat syöpyneet ihmisten muistikuviin. Suomen erikoisin museo, rikospoliisin ylläpitämä Rikosmuseo tallentaa, tutkii ja esittelee suomalaista rikoshistoriaa. Mutta pahus, museo ei ole avoinna yleisölle.