Mantun Grilli


Suora näkymä Turun kiihkeään yöelämään


Taksin katolla vilkkuva valo ei ole yön ainoa valopilkku. Mantun Grillistä kajastava valo houkuttelee huikopalalle. Mantu on aitiopaikaltaan seurannut elämää Turun yössä lähes 20 vuoden ajan.

 mantu1

Muistattehan Martinmäen legendaarisen Kajalan nakkikioskin. Silloin joskus yli 30 vuotta sitten markalla sai viisi nakkia. Kanta-asiakkaalle grillimestari tyrkkäsi aamuyön tunteina voipaperin väliin joskus yhden ylimääräisen höyryssä poksahtaneen.

Sitten tulivat burgerit ja kebabit ynnä muut vierasmaalaiset kotkotukset. Perinteiset nakkarit ajettiin ahtaalle. Niinpä kunnon katukioskit katosivat toinen toisensa jälkeen. Onneksi Aurajokirannan Mantun Grilli sinnittelee valtavirtaa vastaan. Tai itse asiassa sen ei tarvitse sinnitellä, sillä vakioasiakkaita ja satunnaisia ohikulkijoita riittää. Kun hätäisimmät grillikioskit sulkevat jo luukkunsa, valmistaudutaan Olavinpuiston Mantun Grillillä yön kiireisimpiin hetkiin.

Mantun asiakaskunta on kirjavaa. Moni on vakiokävijä jo useamman vuoden ajalta. Annosta odotellessaan asiakas voi äimistellä seinään kiinnitettyjä kotimaisten iskelmätähtien, siis kanta-asiakkaiden valokuvia. Ei pidä yllättyä, jos sillanpäät ja koivuniemet ilmaantuvat aamuyön tunteina keikan jälkeen Mantun grillijonoon.

Mantun koppi ei ole koolla pilattu. Se lieneekin eräs Turun pienimmistä yhden hengen työpaikoista. Kopin ulkonäössäkin on nostalgista nuhjuisuutta. Mantu myös tietää, mikä on suomalaiselle gourmetruokaa. Sen pitää olla maukasta ja sitä pitää olla riittävästi. Mausteissa ja annoksien koossa ei tule pihtailla.

Päivällä Mantun Grillille ei kannata suunnistaa, sillä luukku aukeaa vasta illalla.

- 18 vuotta olen tehnyt Olavinpuistossa yövuoroa ja joka kerta aina niin kauan, kuin asiakkaita riittää, useasti aamukuuteen, kertoo Mantu eli Marja-Leena Viljanen.

Aamuyön viimeiset asiakkaat ovat työvuoroaan päättävät taksisuharit ja ravintoloiden työntekijät, hekin paikallisen yöelämän asiantuntijoita. Näkyypä usein myös ”Kissalan poikien” pysähtyvän Kaskenmäen rinteeseen. Makkaraperunat valkosipulimajoneesilla maistuvat poliisipartiollekin työteliään yön jälkeen.

 

Alaikäisten häiriköinti kasvanut

Aikoinaan turkulaista lauantai-illan huumaa koettiin parhaiten torin ympäristössä. Sitten Aurajokeen ankkuroitiin  jokilaivat. Down by the laituri -festivaalikin syntyi. Niinpä turkulainen citykulttuuri omine juomatapoineen siirtyi piirun verran torilta Aurajoen rantatöyräille. Mantun Grillin myyntiluukusta on ollut oiva tilaisuus seurata turkulaisen yöelämän muutoksia lähietäisyydeltä.

- Ainahan joukossa on ollut rähisijöitä, mutta kyllä meno on viime vuosina vilkastunut. Down by the laiturin aikainen joukkotappelu taisi olla pitkän grilliurani pahin kokemus, kertoo tapahtumia läheltä tarkkaillut Marja-Leena Viljanen.

Selkein muutos yöllisessä katukuvassa on Mantun mielestä kuitenkin alaikäisten määrän suuri kasvu. Perjantai-ilta on viikonpäivistä ehdottomasti pahin. Vielä muutama vuosi sitten nuorisojoukko viihtyi Aurajoen Apteekkimuseon puoleisella rannalla. Sen jälkeen siirryttiin Vartiovuorenmäelle. Nyt porukka mellastaa myös Olavinpuiston ympäristössä.

- Hiukan pelottaa, kun koululaisten lomat loppuvat. Viimeinen lomaviikonloppu tulee taas olemaan jo alkuillasta melkoista haipakkaa, tietää Mantu kokemuksesta.

Ikävintä on ilkivallan lisääntyminen. Pahvisia kaljapakkauksia ja tyhjiä pulloja voi aina kerätä pois, mutta paikkojen rikkominen on Mantun mielestä harmillisinta. Pensaitten, kukkaistutuksien ja puistonpenkkien tärvelemisestä on tullut jatkuva riesa.

 

 mantu2