Turun Lilja

Kovia kokenut, kaiken nähnyt

Helsinkiläisillä on Mantansa, turkulaisilla on Liljansa. Kerran vuodessa Runeberginpuistossa sijaitseva Turun Lilja saa väen liikkeelle. Vuosikymmeniä kestänyt perinne sai alkunsa jo vuonna 1929. Silloin Lilja lakitettiin vapun kunniaksi ensimmäisen kerran.


lilja1

Tuskin kuvanveistäjä Wäinö Aaltosella oli tämä mielessään saadessaan tilauksen Turun kaupungilta. Vuonna 1927 paljastettu Lilja oli samalla kaupungin ensimmäinen taidehankinta ja nuoren Aaltosen vasta kolmas työ.

Soreasta ja alastomasta Liljasta on tullut Turun symboli. Onhan neidon jalkojen juureen kuvattu kaupungin vaakunasta tuttu lilja-aihe. Tuuheiden punagraniittisten kutriensa suojaksi Lilja sai aikoinaan useammankin ylioppilaslakin. Nykyisin vappulakitus on eri ylioppilaskuntien yhteinen tapahtuma. Omana lisänä on tullut hammaslääketieteen opiskelijoiden vuotuinen veistoksen puhdistus jättikokoisella hammasharjalla.

Sijoituspaikka, Runeberginpuisto, oli Wäinö Aaltosen oma toivomus. Aurasillan kupeessa, joen töyräällä, patsaan sijainti onkin oiva. Vilkas iltaelämä ja lähialueiden ravintola-asiakkaat ovat kuitenkin usein aiheuttaneet Liljan kunnolle haasteita. Kovia kokenut Lilja joudutaan kunnostamaan useimmin kuin monet muut Turun muistomerkit.

Liljan lakin ryöstämisestä on tullut riesa. Kivisten kutrien päälle asetettu lakki katoaa nopeasti. Kyseenalainen rituaali huolestuttaa kaupungin taidekokoelmista huolehtivia. Vappuna kiipeilytelineeksi muuttunutta Liljaa ei ole pultattu mitenkään jalustaansa. Kiipeäminen sen päälle saattaa kaataa koko patsaan. Jo nyt on havaittavissa neidon hipiällä merkkejä, miten kengänpohjien hiekka on naarmuttanut pintaa.

Lisätiedot täältä

lilja2