Turun biologinen

Piilossa oleva aarre on oiva luokkaretkikohde

 

Kettu, ilves, hirvi, mäyrä, harakka, metso…luettelevat kilvan 5-vuotias Aaro ja 7-vuotias Lauri. Kysymykseen, mistä te kaikki eläimet olette jo oppineet, pojat vastaavat: television lastenohjelmista. On ilmeisesti harhaa kuvitella, että nykyajan kaupunkilapset eivät tunnistaisi suomalaiseen luontoon kuuluvia eläimiä.

bio1


Turun biologisessa museossa viimeistään oppii tunnistamaan kotimaisia eläinlajeja. Näin ovat tehneet tuhannet koululaisryhmät jo vuosikymmenien ajan, sillä Turun biologisen museon perustamisesta on kulunut jo yli 100 vuotta.

Vuonna 1907 Urheilupuiston kupeeseen avattu museo sijaitsi lähes paljaalla kalliolla. Arkkitehti Alex Nyströmin suunnittelema kansallisromanttinen rakennus näkyi kauas kaupungin keskustaan asti. Nyt arvorakennus, etenkin kesäaikaan, tuskin erottuu tuuhean kasvillisuuden takaa. Vuosisadan alussa istutetut kuuset, vaahterat ja koivut kätkevät museon katveeseensa.

Valtion virastotalo ja Kaupunginteatterin talo estävät näkymän Aurajoen rannasta. Ehkä juuri siksi moni turkulainen ei aavista minkälaisesta helmestä onkaan kysymys. Vastaavanlaista ei ole Suomessa. Ei edes koko Euroopassa Tukholmaa lukuun ottamatta ei ole säilynyt mitään samanlaista. Silti liian harva poikkeaa tänne. 12 000 kävijää vuodessa ei tee montaa vierailijaa päivässä.

bio2
 



 
Perustettiin lahjoitusvaroin


Koko museota tuskin olisi Turussa, jos paikallinen liikemies Alfred Jacobsson ei olisi aikoinaan lahjoittanut muhkean summan rahaa museon rakentamista varten. Hän oli vaimonsa kanssa saanut idean tutustumalla ensin suosittuun Tukholman biologiseen museoon. Ajatus tuoda luonto pienoiskoossa sisätiloihin oli muodissa. Turun näyttelyn suunnittelijaksi ja toteuttajaksi pyydettiin Gustaf Kolthoff, jonka ideoima oli myös Tukholman biologinen museo.

Biologisen museon ensimmäinen intendentti oli lehtori D.A. Wikström. Hänen jälkeensä käytännön toimista vastasi 30 vuoden ajan legendaarinen turkulainen biologian opettaja Fredrik ”Fretu” Rauha. Hänen jälkeensä tointa hoidettiin lähinnä tilapäisesti. 1960-luvulla museon vahtimestari Teppo Terä toimi myös konservaattorina. Vuonna 1982 museon toiminnasta vastasi vakituinen tutkija Ilpo Haahtela. Hänen työtään jatkaa nyt tutkija Pekka Käär.

Turun biologinen museo muodostuu niin sanotuista dioraamoista eli maisemaikkunoista. Täytetyt eläimet on sijoitettu lavastettuun luonnolliseen elinympäristöönsä, joka perspektiivisesti sulautuu taustalle maalattuun maisemaan. Taidolla tehdyt taustamaalaukset synnyttävät vaikutelman, että maisema ulottuu kauas näyttelytilaa pidemmälle. Katsojalle syntyy vaikutelma kuin hän olisi osa luontoa. Sana biologinen museo onkin hieman harhaanjohtava. Parempi ilmaisu olisi elinympäristömuseo. Esillä on nyt kolmetoista luontomaisemaa eläimineen.

- Hämmästyttävää, miten yli 100 vuotta sitten kehitelty tekniikka toimii yhä. Vaikutelma on varsin aito, kertoo tutkija Pekka Käär.

Viime vuosisadan alussa museon valaistus hoidettiin pelkällä suurten ikkunoiden kautta tulevalla luonnonvalolla. Tunnelma oli ilmeisesti hyvin aito, vaikka yksityiskohtien erottaminen tuotti vaikeuksia etenkin vuoden pimeimpänä aikana. Sähköistämisen ansiosta keinovalon avulla museon käyttökelpoisuutta on voitu lisätä. Silti tunnelma niukasti valaistulla dioraamoja kiertävällä käytävällä on yhä mystinen, Aaron ja Laurin, mielestä jopa jännittävä.

bio3


Esillä Suomen yleisimmät linnut ja nisäkkäät


Dioraamoja tehdessä on päädyttävä kompromissiin. Luonnossa ei olisi mahdollista nähdä yhdellä kertaa yhtä monta lajia kuin museon maisemaikkunoissa on esillä. Alkuaikoina dioraamoihin ahdettiin vielä enemmän eläimiä.

- Turun biologisessa museossa esitellään vain kotimaisia lajeja, lähinnä lintuja ja nisäkkäitä. Suomessa pesivistä 250 lintulajista on näytillä 145 eli lähes kaikki yleisimmät. Suomen yli kuudestakymmenestä nisäkkäästä esillä on yli 30 lajia. Lisäksi museossa voi nähdä sammakoita ja matelijoita. Selkärangattomia on mukana muutama. Oleellinen osa maisemaikkunoita ovat myös kasvit, kertoo Pekka Käär.

Näyttelyperiaate on yhä sama kuin museon auetessa. Tekninen kehitys on kuitenkin mahdollistanut yksityiskohtien muuttamisen. Esimerkiksi aidon näköisen talvimaiseman rakentaminen ei olisi ollut mahdollista edes muutamia vuosikymmeniä sitten. Uudet materiaalit ja uusi tekniikka mahdollistivat upean talvimaiseman rakentamisen. Tuskin missään muualla on niin taidokkaasti tehty talvidioraamaa kuin Turun biologisessa museossa.

Uutuutena kaupunkiluonto


Osa museon maisemaikkunoista on alkuperäisiä, tosin myöhemmin kunnostettuja. Niissä kaikissa on jäljellä Gustaf Kolthoffin pojan, taiteilija Kjellin alkuperäiset taidokkaasti maalaamat taustat. Muutama dioraama on kokonaan uusittu. Tilalle on rakennettu muun muassa Lounaissuomalainen viljelymaisema, Puutalokorttelin piha ja Ruissalon lehto keväällä. Kulttuurimaisema ja kaupunkiluonto on näin kelpuutettu mukaan.

Nyströmin suunnittelema rakennus on lähes alkuperäisessä asussaan väritystä myöten. 1960-luvulla tehtiin pieni laajennus talonmiehen asuntoa varten. Tämä tila on nyt toimisto- ja tutkimustiloina. Hiililämmitys korvattiin ensin öljylämmityksellä. Nykyisin talo lämpiää kaukolämmöllä.

bio4

 




Vinkiksi opettajille

Turun biologinen museo on vanhahtavasta toimintaperiaatteestaan huolimatta mainio kohde. Se on ollut koululaisten ja luokkaretkeläisten suosiossa jo vuosikymmenien ajan. Välillä museo on jäänyt unholaan, mutta sen suosio on jälleen kasvussa. Museon mystinen ja rauhallinen tunnelma on hyvä vastakohta nykyajan räiskyville elämyksille. Myös kiireiselle aikuiselle vierailu hämyisessä biologisessa museossa on koskettava kokemus.

Museo tarjoaa näyttelyihin liittyvää opintomateriaalia, joka on saatavilla painetussa muodossa ja sähköisenä. Vaikeusasteeltaan erilaiset tehtävät sopivat niin päiväkoti-ikäisille kuin lukionkin oppilaille. Jopa yliopistot ovat käyttäneet biologista museota opetustarkoitukseen. Internetistä on tulostettavissa ilmaiseksi tuhti annos laadukkaita tehtäviä. Myös asiantuntijaopastusta on tarjolla. Museon tiloissa on syksyyn 2013 asti esillä Muumioilla menee lujaa -näyttely. Se kertoo kuoleman jälkeisestä elämästä, miten yhden eläimen kuollessa sata uutta elämää saa alkunsa.


 

Turun biologinen museo


Osoite
: Neitsytpolku 1, Urheilupuiston kupeessa, Samppalinnan maauimalaa vastapäätä.

Avoinna: Ti-su 9-17, ma suljettu

Pääsymaksu: Aikuiset 4,40 €, lapset 3 €, alle 7-vuotiaat ilmaiseksi, koululaisryhmät 2 €.

www.turunmuseokeskus.fi