Turun Apteekkimuseo


Unohdettu nostalginen helmi


Jyrätään vaan matalaksi, mokomakin rötiskä, ajattelivat aikoinaan monet turkulaiset poliitikot. Onneksi näin ei käynyt. Hilkulla kuitenkin oli, että Qwenselin talo, eräs Turun ja jopa koko Suomen arvokkain puinen porvaristalo, olisi palanut jo aiemmin poroksi.

apteekki1

 

Vuonna 1827 kaupungissa roihuneen tulipalon leviäminen pysähtyi talon nurkalle. Ehkä siksi Aurajoen länsirannan kortteli nimitettiin palon jälkeen onnen jumalattaren mukaan Fortunakortteliksi.

Ennen Turun paloa hienostokaupunginosaa kutsuttiin Herrainkulmaksi. Kenraalikuvernööri Pietari Brahen aloitteesta alue varattiin kaupungin kermalle. Täältä löytyivät tontit niin kenraalikuvernöörille itselleen kuin myös hovioikeuden presidentille, pormestarille ja raatimiehille. 1600-luvun puoleen mennessä Herrainkulman kaikki tontit olivat rakennetut.

Useita omistajia


Paljon on muuttunut noista ajoista, mutta Qwenselin talo idyllisine pihapiireineen on säilynyt hämmästyttävästi keskellä kaupunkia nykypäivään asti. Vanhassa Turussa talot tunnettiin omistajiensa nimillä. Qwenselin nimi on vakiintunut, vaikka hän ei ollut tontin ensimmäinen eikä viimeinen omistaja. Hovioikeuden asessori Wilhelm Johan Qwensel osti sen aikaisen kaupungin pääkadun, Jokikadun, nykyisen Läntisen Rantakadun tontin professori Petrus Hahnilta vuonna 1695.




apteekki2


Qwenselin jälkeen tontin omistaja on vaihtunut useaan kertaan, kunnes Turun kaupunki lunasti sen 1900-luvun alussa. Qwenselin tontille suunniteltiin uutta virastotaloa, mutta hanke ei koskaan toteutunut. Sen sijaan museoviraston amanuenssin Irja Sahlbergin innoittamana tiloihin avattiin apteekkimuseo vuonna 1958

Päivittäin tuhannet turkulaiset kiirehtivät Jokirantaa pitkin aamulla töihin ja illalla kotiin. Aniharva ohikulkija oivaltaa, millainen idyllisyys kätkeytyy Qwenselin korttelin sisäpihalle ja rakennuksen sisätiloihin. Kun astuu kadulta Apteekkimuseoon, oivaltaa oitis, että kyseessä on todellinen helmi - tosin unohdettu. Keskeisestä sijainnistaan ja ainutlaatuisista kokoelmistaan huolimatta Apteekkimuseossa ei koe ruuhkaa. Silti se on monien mielestä Turun viehättävin nähtävyys. Matkailusivun toimitus valitsikin sen vuoden sykähdyttävimmäksi kohteeksi.

Tunnelma on ainutlaatuinen


Mielikuva tylsästä apteekkimuseosta on harhaa. Sisäänkäynti Rantakadulta johtaa niin sanottuun apteekkioffisiin, empiretyyliseen aulaan. Etenkin talvihämyssä vanhanajan tunnelma on ainutlaatuinen.

- Mahonkikalustus on Oulun Vanhasta Apteekista 1850-luvulta. Tätä, ilmeisesti Carl Ludwig Engelin suunnittelemaa sisutusta, pidettiin maamme kauneimpana apteekkikalustona. Hyllyjen astiat on saatu eri puolilta Suomea sijainneista apteekeista, kertoo museo-opas Tuula Hänninen.

Qwenselin talossa ei todellisuudessa ole koskaan ollut apteekkia. Sisäänkäynnin apteekkitilassa on ollut alun perin Nils Tjäderin Turun palon jälkeen perustama rihkamakauppa. Vuonna 1958 avattu Apteekkimuseo päätettiin sijoittaa tähän rakennukseen, aluksi vain kolmeen huoneeseen. Nyt museokokonaisuus käsittää 14 huonetta. Museon laajuus onkin monelle vierailijalle yllätys.

- Kaupan takaosan varastotilat on muutettu myös apteekin käyttöön. Apteekkioffisin takana on materiaalihuone arsenikkipurkkeineen. Sen jälkeen on muun muassa laboratorio ja yrttikammari. Lääkkeiksi tarkoitettuja yrttejä kerättiin Suomen luonnosta niin paljon kuin mahdollista. Vain pari kertaa vuodessa laivalla tuotiin ulkomailta harvinaisempia yrttejä. Apteekkari pyrki omavaraisuuteen eli kaikki lääkkeet olivat itse valmistettuja, kertoo Tuula Hänninen.

apteekki3

Näin turkulainen eliitti asui


Tjäderin kauppapuodin ohessa on vanhempi, varsinainen Qwenselin rakennus, mahdollisesti jo 1600-luvun lopulta. Sen omisti aikoinaan kaupunginlääkäri ja Turun akatemian lääketieteen sekä kirurgian professori Josef Pipping, aateloinnin jälkeen Pippingsköld.

- Pippingin perheen tilat on säilytetty 1790-luvun tyyliin. Alkuperäistä kustavilaista tyyliä on jäljitelty mahdollisimman paljon. Seiniä verhoavat öljymaalilla kankaalle maalatut tapetit on tehty alkuperäisen näköisiksi, kertoo Tuula Hänninen.

Vaikka Qwenselin talossa ei ole koskaan asunut ainuttakaan apteekkaria, soveltuvat Pippingin huoneet hyvin apteekkarin asunnoksi. Se koostuu isännän ja emännän huoneista, salista, makuuhuoneesta ja vierashuoneesta. Turun Apteekkimuseo kertoo, ei pelkästään vanhasta apteekkiperinteestä, vaan myös, miten kaupungin eliitti asui pari vuosisataa sitten. Museo pursuaa nostalgisia yksityiskohtia: tapetteja, huonekaluja, valaisimia ja kaakeliuuneja, joista yksi on alkuperäinen. Joulunaikaan salin pöytä on katettu herkuilla.

Myös talousrakennukset ovat säilyneet


Korkea-arvoiset virkamiehet ja aateliset koristivat tonttinsa hedelmä- ja ryytitarhoin. Lisäksi tarvittiin tilat hevosille ja vaunuille. Tilaa oli myös viidelle lehmälle, kahdelle käymälälle, mankelituvalle, renkikammarille ja leivintuvalle. Talousrakennusten ulkoasu ei ole juurikaan muuttunut sadan vuoden aikana. Vain tontin perällä sijainnut puutarha on kadonnut. Siipirakennuksen keittiötiloissa toimii nykyisin vanhanajan kahvila. Yhteistyö museon ja kahvilan välillä hyödyntää molempia. Moni kahvilassa poikkeava piipahtaa myös Apteekkimuseon puolella ja päinvastoin. Elämys on täydellinen.

Vuosikymmenien ajan rappiolla ollutta Fortunakorttelia on tarkoitus kehittää suosituksi matkailukohteeksi tekemällä siitä uudenlainen kauppakortteli käsityöpuoteineen. Tarkempaa tietoa Turun ydinkeskustan vanhimman korttelin kehittämisestä ja kunnostamisesta löytyy sivuilta www.fortunakortteli.fi

apteekki4

Turun Apteekkimuseo


Nostalginen Apteekkimuseo kertoo, miten kaupungin eliitti asui pari sataa vuotta sitten. Tunnelma sisätiloissa on erittäin aito. Nähtävänä on apteekkarin ammattiin liittyvää esineistöä ja hyvin säilynyt porvariskoti.

Osoite: Läntinen Rantakatu 13b.

Avoinna: 2.5.–15.9.2013 ti–su 10–18, 30.11.–30.12.2013 ti–su 10–16.

Pääsymaksu: Aikuiset 4,50 €, lapset 3 €.

www.apteekkimuseo.fi

www.turunmuseokeskus.fi