Marskin maja


Mieluisa syntymäpäivälahja

 

Komia sen olla pitää, ajatteli kenraalimajuri, Mannerheim-ristin ritari, Erkki Raappana. Marsalkalle oli haasteellista valita syntymäpäivälahjaa, olihan Mannerheimilla jo lähes kaikkea.

maj1






Raappanan johtama 14. divisioonan korpisoturit päättivät antaa 75 vuotta täyttävälle ylipäällikölle kelohongasta rakennetun metsästysmajan. Lahjasta tulikin mieluisa, sillä erähenkinen marsalkka Mannerheim piti kovasti saamastaan huomionosoituksesta.

Asemasodan aikana Raappanan miehillä oli aikaa hirsimajan rakentamiseen. Divisioonasta löytyi päteviä kirvesmiehiä, rakennusmestareita, jopa arkkitehteja. Luutnantti, arkkitehti, Eino Pitkänen sai tehtäväksi metsästysmajan suunnittelun. Raappanan divisioona operoi Rukajärven suunnalla. Erämaan metsistä löytyi helposti rakennusmateriaalia, yli 300 kelohonkaista tukkia. Paikaksi valittiin Repolan kylässä sijaitseva Lieksajärven rannan niemennokka. Kokonaisuuteen kuului majan lisäksi myös rantasauna ja kalamaja.

Heti marsalkan syntymäpäivän jälkeen, kesäkuun viidentenä vuonna 1942, kenraalimajuri Raappana kävi luovuttamassa Mikkelin päämajassa marsalkka Mannerheimille honkalankkuisen adressin ja majan avaimet. Mannerheim tutustui korpisoturien rakentamaan majaansa ensimmäisen kerran vasta syksyllä.



Uhkasi jäädä rajan taakse


Kesällä 1944 tuli evakkoon lähtö. Metsästysmajaa ei haluttu jättää rajan toiselle puolelle, vaan se päätettiin siirtää uuteen paikkaan. Majan hirret purettiin ja numeroitiin. Uusi paikka löytyi Hämeestä Lopen Puneliajärven rannalta. Uudelleen pystytys saatiin valmiiksi kesällä 1945. Suomen marsalkka Mannerheim, siinä vaiheessa myös tasavallan presidentti, sai metsästysmajansa jälleen käyttöönsä.

Matka Helsingistä Lopelle oli lyhyt. Mannerheim ehtikin vierailla metsästysmajallaan toistakymmentä kertaa. Hän ei kuitenkaan yöpynyt kertaakaan hirsimökissään. Viimeisen kerran marsalkka vieraili majallaan keväällä 1948. Sen jälkeen hän luovutti majansa Suomen Metsästäjäliitolle. Vuonna 1957 tontti rakennuksineen siirtyi varta vasten perustetun Suomen Marsalkka Mannerheimin Metsästysmaja ry:n haltuun. Yhdistyksen perustajajärjestöt olivat Jääkäriliitto, Upseeriliitto, Kadettikunta ja Suomen Reserviupseeriliitto. Yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja oli jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth. Vuonna 1959 Marskin Maja avattiin yleisölle.

Marskin Maja sijaitsee syrjässä, metsän siimeksessä. Siitä huolimatta siitä on tullut suosittu matkailukohde. Muun muassa kaikki Suomen presidentit ovat olleet majan vakiovieraita. Forssasta Lopelle kulkevalta tieltä on viitoitus perille. Navigaattori ja osoite Marskintie 216, Loppi, opastaa myös perille. Marskin Majalla on hyvät ravintolapalvelut ja mahdollisuus saunoa sekä uida. Täällä voi nauttia perinteisen marsalkan kolmen ruokalajin päivällisen piripintaisen Marskin ryypyn kera.

Lisätiedot www.marskinmaja.fi






maj2

Käthyn muistomerkki Ypäjällä


Lounais-Hämeessä sijaitsevan pienen Ypäjän keskustaa koristaa komea hevospatsas. Ypäjä on ilmiselvästi hevospitäjä, jonka historialliset juuret ulottuvat vuosikymmenien päähän. Muiden tasavallan presidenttiemme hevosten ohella myös marsalkka Mannerheimin hevoset viihtyivät täällä. Niistä viimeiselle, Käthylle, on marsalkan toivomuksesta pystytetty hevossiittolan alueelle oma muistomerkki.

- Ypäjällä kunnioitetaan Mannerheimiä kosmopoliittisena valtiomiehenä, mutta täällä hänet nähdään ensisijaisesti hevosmiehenä, tallimestarina ja hevoskauppiaana, joka teki komean uran Venäjän keisarillisessa ratsuväessä. Hän hoiti tsaarin hovin talleja ja vastasi hevosostoista. Nämä ovat seikkoja, jotka ovat vähemmän esillä, kun käsitellään Mannerheimin henkilöhistoriaa, kertoo museomestari Juha Erola.

Ypäjän hevossiittolan toiminta alkoi 1930-luvulla. Tarkoituksena oli Suomen hevosjalostuksen edistäminen ja työntekijöiden kouluttaminen. Puolustusvoimat oli siihen aikaan tärkeä yhteistyökumppani. Pääpaino oli suomenhevosten kasvattaminen. Mannerheimin käskystä aloitettiin myös lämminveristen tuottaminen.

- Presidentillisten hevosten aika alkoi Mannerheimistä. Hänen kaikkia hevosia hoidettiin täällä. Perinne on jatkunut, sillä myös sen jälkeen Kekkosen, Koiviston ja Halosen lahjahevoset ovat olleet täällä, kertoo Juha Erola.

Suomen hevosurheilumuseo sijaitsee Ypäjän Hevosopiston yhteydessä. Museon näyttelytilat ovat kartanon vanhassa 1700-luvun viljamakasiinissa. Vain pieni osa kokoelmista mahtaa kerrallaan esille.

- Perusnäyttelyn lisäksi museolla on vuosittain vaihtuva erikoisnäyttely. Mielenkiintoinen osa toimintaamme on olla mukana puvustuksen ja hevostoiminnan asiantuntijoina monissa kotimaisissa elokuvaproduktioissa ja dokumenteissa, kuten  elokuvissa Täällä Pohjan tähden alla, Raja 1918 ja Lupaus, kertoo Juha Erola.

Mannerheimin viimeisen hevosen Käthyn lopettaminen on mielenkiintoinen episodi suomalaista sisäpolitiikka ja ilmeisesti myös ripaus ulkopolitiikkaa. Mannerheim kuoli vuonna 1951. Pari vuotta myöhemmin esikunnasta tuli käsky Marskin hevosen lopettamiseksi. Käskyssä vedottiin Käthyn sairauksiin.

- Ilmeisesti Käthy ei ollut mitenkään sairas, joten täällä suhtauduttiin nuivasti saatuun lopettamiskäskyyn. Hevoshoitaja Aapeli Siltanen telkesi itsensä ja Käthyn lukkojen taakse. Pitkällisten neuvottelujen jälkeen eräs rehumestari lopetti Käthyn pistoolilla ampuen. Käthy haudattiin hevossiittolan alueelle. Ensimmäiseen muistomerkkiin tuli väärä vuosiluku. Kun myöhemmin muistomerkki uusittiin, oli siinäkin väärä vuosiluku. Käthy lopetettiin vuonna 1953, ei 1952, kertoo Juha Erola.

Lisätiedot www.hevosurheilumuseo.fi






maj3

Mannerheimin kuuluisa ravintolavaunu


Sastamalassa (entinen Vammalla) valtatien varrella Shellin huoltoaseman pihalla on pala suomalaista sotahistoriaa. Kuuluisa ravintolavaunu oli Mannerheimin käytössä talvi- ja jatkosodan aikana sekä hänen presidenttikaudellaan. Juna sai julkisuutta Marskin 75-vuotispäivillä. Tässä ravintolavaunussa syntymäpäiväsankari lounasti Saksan valtakunnankansleri Adolf Hitlerin kanssa Imatran Immolassa. Lounaan jälkeen korkea-arvoiset vieraat siirtyvät salonkivaunuun. Se on nähtävänä Mikkelin rautatieasemalla.




maj4

Ratsastava Mannerheim


Mannerheimia esittävä ratsastajapatsashanke virisi jo ennen sotia, mutta toteutui vasta Marskin kuoleman jälkeen, osittain ylipäällikkömme omasta toivomuksesta. Vuonna 1960 paljastettu muistomerkki herätti paljon mielenkiintoja ja kritiikkiä. Sitä pidettiin jopa poliittisesti arveluttavana. Veistoksen tekijä Aimo Tukiainen käytti Mannerheimin viimeistä hevosta Käthyä esikuvanaan. Käthy oli vielä elossa, kun veistoskilpailu julkistettiin. Vaikka väärin astuvaa tammaa, patsaan sijaintia ja Marskin ulkonäköä on kritisoitu, on patsaasta tullut eräs Helsingin tunnetuimmista nähtävyyksistä. Myös Lahdessa on Mannerheimia esittävä ratsastajapatsas.

maj5