Tuulinen Auckland

Purjeiden kaupunki

 
Where are from (Mistä olet), kysyy Uuden-Seelannin Aucklandin huvivenesatamassa marraskuussa kesäkuntoon venettään putsaava kaveri.

 

au1

From Finland! Well, You must be lost or out of your mind (Olet joko eksynyt tai päästäsi sekaisin), äimistelee uusseelantilainen purjehtija kaukaa pohjoisesta tullutta turistia. Totta, Aucklandista katsottuna Suomi on kaukana, Pohjoisnavan vieressä.

Uusi-Seelanti sijaitsee eteläisellä pallonpuoliskolla 30-40 leveysasteen välissä, eli Välimeren korkeudella. Asuminen Suomessa, 60-70 asteen välissä, on uusseelantilaiselle käsittämätöntä. Erona on kuitenkin se, että meillä Golfvirta lämmittää, mutta Uudessa-Seelannissa hyytävät Länsituulet tuovat kylmää ilmaa Antarktiksen suunnalta. Täällä pohjoistuuli, toisin kuin meillä, tarkoittaa mukavan lämmintä ilmavirtausta. 


 

Meri on tärkeä elementti kaupunkilaisille


Kapealla kannaksella, kahden meren välissä sijaitseva Auckland on tyypillinen uusseelantilainen rannikkokaupunki. Vaikka marraskuussa kevät on jo pitkällä, tuuli puhaltaa navakasti. Paikalliset kulkevat uusseelantilaiseen tapaan shortseissa, mutta turistit tuulipuvuissaan. Meren ansiosta Aucklandin talvi on leuto, mutta vastaavasti kesällä hellelukemat ovat harvinaisia. Kirkas auringonpaiste saattaa vaihtua nopeasti sateeksi.

Meri on olennainen osa Aucklandin kaupunkikuvaa. Se näkyy kaikkialle. Kaupungin lempinimi City of Sails, Purjeiden kaupunki, viittaa huvivenesatamassa olevien alusten valtaisaan määrään. Väitetään, että täällä on asukaslukuun nähden eniten veneitä kuin missään muussa kaupungissa koko maailmassa. Aucklandilainen viettääkin vapaa-ajastaan enemmän merellä kuin maalla.

Aucklandin länsipuolella on matala Manukaun huvivenesatama. Toisella puolella, lähempänä kaupungin keskustaa, on Waitematan satama, jonne mahtuu suuretkin valtamerialukset. Purjevenekaudella siirtolaisten matka Uuteen-Seelantiin kesti 4-5 viikkoa. Nyt satamaan saapuu loistoluokan risteilijöitä, jotka syöttävät ja juottavat lähinnä amerikkalaisia turisteja.

Purjehduksen merkityksestä uusseelantilaisille on hyvä esimerkki lähellä satamaa sijaitseva kaupunginosa, joka on nimetty kuuluisan America´s Cup -kilpailun mukaan. Uusseelantilaiset ovat äärimmäisen ylpeitä vuoden 2000 voitostaan.

au2


 

Ympärillä vulkaanista maaperää


Uuden-Seelannin pohjoisosa on vulkaanista aluetta. Pohjoissaaren lähes kolmeen kilometriin kohoava Ruahepu on yhä aktiivinen tulivuori. Aucklandin kumpuilevassa ympäristössä on liki 50 sammuneen tulivuoren kraatteria ja kukkulaa. Niistä korkeimmalla, One Tree Hillillä, oli aikoinaan maorien linnoitettu kylä. 1980-luvulla kukkulan nimi tuli tunnetuksi U2:n hitistä, joka oli omistettu Bonon uusseelantilaiselle maoriystävälle.

One Tree Hill -kukkulalta avautuu upea näkymä Aucklandiin. Vielä paremman kokonaiskuvan saa kaupungin keskustassa sijaitsevan 328 metriä korkean Sky Towerin näköalatasanteelta. Pyörivän ravintolan ikkunoista avautuu 360 asteen panoraama. Huimapäät voivat kokeilla vaijerin varassa vapaata pudotusta 80 kilometriä tunnin nopeudella.

Sotasankareita ja valtameren eläimiä


Uusseelantilaiset osallistuivat brittien rinnalla ensimmäiseen ja toiseen maailmansotaan. Etenkin ensimmäisessä maailmansodassa kaatui monia huonosti koulutettuja uusseelantilaissotilaita, eniten suhteutettuna maan asukaslukuun nähden. Sotasankareille on pystytetty useita muistomerkkejä. Aucklandissa on kaatuneille omistettu Sotamuseo (War Memorial Museum). Museossa on myös vaikuttava maorien historiasta kertova osasto. Esillä on muun muassa alkuperäinen kanootti, jolla nykymaorien esi-isät aikoinaan saapuivat Uuteen-Seelantiin.

Aucklandin suosituin nähtävyys on merentutkija Kelly Tarltonin ideoima Vedenalainen maailma, Underwater World. Napa-alueiden tutkija Robert Scott sijoitti tukikohtansa Uuteen-Seelantiin. Täältä hän lähti kohtalokkaalle retkelleen Etelänavalle, jonne Scott saapui nöyryyttävästi vain kaksi viikkoa norjalaisen Roald Amundsenin jälkeen. Museoon on ennallistettu Scottin tukikohta alkuperäisine esineineen. Täällä voi nähdä myös leikkisiä Etelänavan pingviinejä lähes aidossa ympäristössä.




Lisää väkeä Aasiasta


Auckland on Uuden-Seelannin suurin kaupunki. Sen alueella asuu yli miljoona asukasta, kolmannes koko maan asukkaista. Keskusta pilvenpiirtäjineen on hyvin amerikkalaistyylinen, mutta keskustan ulkopuolella jatkuu omakotitaloista muodostuvat esikaupungit kymmenien kilometrien päähän. Suurin osa uusseelantilaisista haluaa asua kaupungissa, mutta kuitenkin omakotitalossa. Kodit ovat pieniä ja melko vaatimattomia.

Tulevaisuudessa Auckland kasvaa yhä suuremmaksi. Muuttoliike Aasiasta ja Tyynen valtameren saarilta on voimakasta. Aucklandia pidetään jo nyt maailman suurimpana polynesialaisena kaupunkina. Aasiasta muuttaneiden suuri määrä näkyy runsaana etnisten ravintoloiden määränä.

Lisätiedot täältä

au3


 

Mitä jäi Uudesta-Seelannista mieleen

Henkeäsalpaava. Hämmästyttävä. Fantastinen. Uuden-Seelannin matkailumarkkinointi hehkuttaa mielellään ylisanoja viitatessaan maan kauniiseen luontoon. Itsekin olin vakuuttunut ennen matkaani Uuteen-Seelantiin näkeväni klassikkoelokuvan Taru Sormusten herran huikeita maisemia. Toisin kävi.

Jos on kiertänyt Englannin maaseudulla, Skotlannissa tai Irlannissa, vaikuttaa Uuden-Seelannin kumpuileva vihreä luonto tutulta. Uuden-Seelannin maisemaan olennaisena kuuluvia lampaitakin näkee Euroopassakin. Eteläsaaren poikki kulkevat lumipeitteiset Alpit jäätiköineen ovat kauniit, mutta vastaavia näkee Euroopankin Alppimaisemissa.

Ei pidä ymmärtää kuitenkaan väärin. Ennakko-odotukseni vain olivat liian suuret. Uusi-Seelanti on kaunis maa ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Maa on maapallo pienoiskoossa. Täällä on kaikkea: aurinkorantoja, kuumia lähteitä, tulivuoria, viininviljelyksiä, ikimetsiä jne. Matka Uuteen-Seelantiin on vain toivottoman pitkä. Aikaero rasittaa ensimmäisten päivien aikana rajusti.

Vasemman puoleiseen liikenteeseen voi kokea Euroopassakin, mutta Auringon kulku taivaanrannan yli hämmentää. Se nimittäin siirtyy idästä länteen pohjoisen kautta. Päinvastoin kuin pohjoisella pallonpuoliskolla. Jos on tottunut ottamaan suuntaa Auringosta, lähtee eteläisellä pallonpuoliskolla helposti väärään suuntaan. Ilmansuunnat menevät sekaisin.

Eteläisellä pallonpuoliskolla Pohjantähteä ei löydä taivaalta. Sen sijaan voi yrittää bongata Etelän ristin. Se on melko helposti tunnistettava ristin muotoinen tähdistö. Kuvion kahden tähden välisen janan jatke osoittaa melko tarkkaan eteläisen taivaannavan paikan. Helpommin Etelänristin voi nähdä Uuden-Seelannin ja Australian lipuissa.