Van Goghin tuskainen taival


”Kuoleminen on vaikeaa, mutta eläminen vielä vaikeampaa”

Vincent van Goghin, ”punapäisen hullun” teoksia myyntiin hänen elämänsä aikana vain yksi. Nyt niistä maksettaisi tähtitieteellisiä summia. Väitetään, että Vincentin erikoinen elämä on luonut taiteilijoihin liittyvän hulluuden myytin. 

Van1

Laajimmat van Goghin kokoelmat ovat Amsterdamissa Rijksmuseum taiteilijan mukaan nimetyssä museossa.

Van Gogh oli levoton sielu, joka nuorena vaihtoi jatkuvasti ammattia ja asuntoa. Euroopassa on paljon taloja, joiden ulkoseiniin kiinnitetty kyltti kertoo: ”Hollantilainen taidemaalari Vincent van Gogh asui tässä rakennuksessa”.

Vuonna 1888 van Gogh muutti Etelä-Ranskan Provencessa sijaitsevaan Arlesin pikkukaupunkiin. Hän vuokrasi asunnon ns. keltaisesta talosta, joka tuhoutui toisen maailmansodan aikaisissa pommituksissa. Vincent toivoi saavansa kootuksi sinne ryhmän taiteilijaystäviään, jotka olisivat yhdessä luoneet uudenlaista taidetta. Hanke jäi toteuttamatta, sillä Vincent sai ainoastaan Paul Gauguinin houkutelluksi Arlesiin.

Taiteilijatoverusten yhteistyö alkoi tökkiä melko pian Gauguinin saapumisen jälkeen. Erimielisyydet arkipäivän asioista ja erilaisista taiteellisista näkemyksistä johtivat jatkuviin riitoihin ja jopa käsikähmään kaverusten välillä. Lopulta Gauguin päätti lähteä pois Vincentin luota.





Korvan irtileikkaaminen


Tapahtumien yksityiskohdista ei ole saatu tarkkaa kuvaa, mutta jouluaaton aattona vuonna 1888 van Gogh ryntäsi partaveitsi kädessään Gauguinin kimppuun. Vincent jätti hyökkäyksen kesken ja palasi takaisin kotiinsa keltaiseen taloon.

Seuraavana aamuna poliisit kuulustelivat Gauguinia, sillä Vincent oli löydetty veripäissään kotoaan. Hulluuskohtauksen saanut taiteilija oli viiltänyt korvansa irti. Vain tynkä oli jäänyt jäljelle. Vincent pesi korvan ja laittoi sen pakettiin. Hän poistui asunnostaan ja vei ”lahjansa” Rachel-nimiselle ilotytölle.

Vincent oli heti Arlesiin tulostaan alkaen herättänyt pelkoa kaupunkilaisten keskuudessa. Rahaton punapäinen hullu käyttäytyi ja maalasi omituisesti. Hänellä ei ollut montaakaan ystävää ja vain harva suostui hänen mallikseen. Ei siis ihme, että viimeistään korvan irtileikkaamisen jälkeen kaupunkilaiset halusivat päästä eroon vainoharhaisesta taiteilijasta. Vincent menikin omasta tahdostaan toukokuussa 1889 Saint Rémyn hermoparantolaan lähellä Arlesia.

Van2


Kujanjuoksu kohti kuolemaa

Vincent jatkoi uutterasti maalaamista Saint Rémyssä, koska hän pyrki näin pitämään sairautensa aisoissa. Keväällä 1890 hän päätti muuttaa pohjoiseen Auversiin lähelle Pariisia. Näin hän olisi lähempänä veljeään Theoa, joka asui perheineen tunnin junamatkan päässä Pariisista.

Auversissa Vincent oli tohtori Paul Gachet’n valvonnassa. Lääkäri oli itsekin kiinnostunut taiteesta ja hän otti van Goghin hoidosta maksuksi rahan asemasta maalauksia. Gachet ei kuitenkaan pystynyt pidentämään ystävänsä elämää, vaan Vincentin sairaus paheni entisestään.

Masentunut van Gogh ampui itseään ylävartaloon 27. heinäkuuta 1890. Hän ei kuitenkaan kuollut heti, vaan raahautui kotiinsa. Vincentin kerrotaan maanneen sängyssään ja polttaneen piippuaan taukoamatta, kunnes pari päivää myöhemmin hän kuoli. Theo istui viimeiset tunnit veljensä kuolinvuoteen vierellä.


Van Gogh näytillä Euroopassa

Vincent van Gogh oli erittäin tuottelias taidemaalari. Ura oli lyhyt, kiihkeimmillään se kesti vain muutaman vuoden. Veljensä Theon taloudellinen tuki mahdollisti maalaamisen. Pitääkseen sairautensa loitolla hän maalasi paljon, viimeisten kuukausien aikana lähes taulun päivässä. Kaikkiaan van Gogh maalasi 879 taulua, mutta signeerasi niistä vain 130. Se oli hänen mielestään turhaa.

Elinaikanaan van Gogh myi vain yhden taulun, Punaisen viinitarhan. Vincent nousi kuuluisuuteen vasta kuolemansa jälkeen veljensä ja ennen kaikkea tämän vaimon Johanna Bonger van Goghin ansiosta.

Laajimmat van Goghin kokoelmat ovat Amsterdamissa Rijksmuseum Vincent van Goghissa ja Rijksmuseum Kröller-Müllerissä Otterlossa. Myös Pariisin Musée d’Orsayssa on esillä monta kuuluisaa van Goghin maalausta. Lisäksi yksittäisiä Vincentin maalauksia on useissa eri Euroopan taidemuseoissa, kuten esimerkiksi Pietarin Eremitaasissa ja Lontoon National Galleryssa.





Vincent van Goghin museo

Kansallismuseon lähellä sijaitseva van Goghin museo on Amsterdamin suosituimpia kohteita. Sen huomaa jo pitkistä sisäänpääsyjonoista. Ruuhkan voi välttää tulemalla paikalle jo ennen ovien avautumista. Lipun voi ostaa myös etukäteen online- palvelun avulla (www.vangoghmuseum.nl).

Museo on omistettu vain yhdelle taiteilijalle eli Vincent van Goghille. Taiteilijan korpit ja auringonkukat, suositut postikorttiaiheet ovat täällä aitoina. Jos Vincentin värikkäät elämänvaiheet ovat tuttuja, on käynti erityisen suuri elämys. Monet yhdistävät saman päivän ohjelmaan käynnin van Goghin museossa ja kansallismuseossa, koska ne sijaitsevat lähekkäin.

Osoite: Paulus Potterstraat 7.

www.vangoghmuseum.nl

Van3






Van Goghilla oli lyhyt taiteilijaura

Vincent van Goghin elämän yksityiskohdat ovat hyvin tiedossa, sillä hän kävi tiivistä kirjeenvaihtoa veljensä Theon kanssa. Kirjeitä on säilynyt kuutisensataa. Varsinainen taitelijan ura alkoi vasta 27-vuotiaana. Sitä aikaisemmin hän toimi mm. taidekauppiaana ja maallikkosaarnaajana.

Vincentin elämä oli traaginen ja täynnä vastoinkäymisiä, jotka vaikuttivat hänen maalauksiinsa ja itsetuhoiseen käyttäytymiseensä. Hänen vainoharhasuuttaan selitettiin epilepsialla, mutta nykyisin uskotaan hänen sairastaneen perinnöllistä akuuttia porfyriaa eli eräänlaista solun aineenvaihduntasairautta. Vincent kärsi myös syfiliksen aiheuttamista oireista.


1853 Syntyy Groot-Zundertissa Alankomaissa. Kotitalo on yhä olemassa.

1869 Lopettaa koulun 15-vuotiaana ja menee apulaiseksi setänsä taidekauppaan.

1873 Siirtyy hoitamaan taidekauppaa Lontooseen.

1874 Muuttaa Pariisiin, mutta ura taidekauppiaana loppuu hänen saadessaan lopputilin.

1877 Aloittaa teologian opinnot Amsterdamissa, mutta opinnot jäävät kesken.

1878-80 Toimii maallikkosaarnajana Belgiassa.

1880 Päättää ryhtyä taiteilijaksi.

1886 Muuttaa Pariisiin Theo-veljensä luokse. Tutustuu impressionisteihin.

1888 Muuttaa Etelä-Ranskaan Arlesiin ja vuokraa ”keltaisen talon”. Riitautuu Gauguinin kanssa ja silpoo korvansa.

1889 Menee vapaaehtoisesti Saint Rémyn hermoparantolaan.

1890 Muuttaa Pariisin lähelle Auversin tohtori Gachet’n hoitoon, mutta ampuu itsensä 37-vuotiaana. Haudataan Auversiin. Theo kuolee vain seitsemän kuukautta myöhemmin ja haudataan Vincentin viereen.