Marskin viimeiset vuodet

 

Fiksu päätös Mannerheimilta. Sota oli runnellut useimpia Euroopan maita, mutta Sveitsissä oli kaikki elämää helpottavat mukavuudet. Hotellit olivat ensiluokkaisia ja kulkuyhteydet pelasivat. Ja mikä mukavinta, Genevejärven kuvankauniisiin maisemiin kevät saapui kuukautta aikaisemmin kuin Suomeen. Lämpö olikin parasta, mitä marsalkka saattoi toivoa. Terveyden heikentyessä auringonpaiste teki hyvää ikääntyvälle suurmiehellemme.

vi1

Nyt yli 60 vuotta myöhemmin marsalkka Mannerheimin viimeisten vuosien maisemat eivät ole juurikaan muuttuneet. Genevejärven rannalla Montreaux’n lähistöllä sijaitsevan Clion sur Territet’n kylän rinteessä on yhä Val-Montin terveysklinikka, jossa marsalkka vietti elämänsä viimeiset vuodet. Hän saapui tänne vuoden 1947 syksyllä toipumaan Tukholmassa tehdystä suuresta leikkauksesta. Mannerheim kärsi kroonisesta mahahaavasta.

Marski muistetaan yhä


Val-Montin henkilökunta suhtautuu ensin kohteliaan nuivasti minuun, sisälle eksyneeseen, kamera kaulassa kulkevaan ”turistiin”. Henkilökunnan ilme muuttuu, kun kerron olevani suomalainen toimittaja, joka on tullut varta vasten tänne asti etsimään ex-presidenttimme ja sotapäällikkömme saappaanjälkiä. Vaikka vuosikymmenet ovat vierineet, tietää Val-Montin nykyhenkilökuntakin parantolan kuuluisan asiakkaan. Saan oitis valokuvausluvan.

On kiehtovaa seurata Mannerheimin jalanjälkiä ruokasalista ulkoterassille, josta avautuu kaunis näköala Genevejärvelle. Marsalkalla asui klinikan toisessa kerroksessa. Sen lisäksi hänellä oli käytössään ylimääräinen huone kirjallisia töitään varten. Täällä rauhassa hälinältä Mannerheim kirjoitti muistelmansa apunaan muun muassa eversti Aladár Paasonen ja kenraali Erik Heinrichs, sodanaikaiset luottomiehet. Sihteerikseen Mannerheim sai kielitaitoisen Sargit Avellanin, joka oli pätevä pika- ja konekirjoittaja. Marsalkan avustajat eivät asuneet klinikalla, vaan lähistöllä Montreux’n hotelli Mont-Fleurissa ja Glion kylässä. Sota oli juuri päättynyt, joten ylipäällikön muistelmien julkaisu oli ulkopoliittisesti vielä arveluttavaa.

vi2


Kuolema ilman tuskia

Tammikuussa vuonna 1951 Mannerheim sai jälleen kivuliaan vatsakohtauksen. Hänet siirrettiin Val-Motin parantolasta Lausannen sairaalaan, jossa hänelle tehtiin leikkaus. Iäkäs Mannerheim oli laihtunut ja painoi enää 52 kiloa. Suomessa seurattiin Marskin tilan kehittymistä päivittäin. Sunnuntaiaamuna, 28. tammikuutta Suomeen saapui Sveitsistä suruviesti. Kerrotaan, että Mannerheim oli tajuissaan lähes loppuun asti ja ymmärsi kuolevansa. Hän ehti hyvästellä läsnäolijat ja kiittää saamastaan hoidosta. Mannerheimin tytär Sophie oli lähtenyt Pariisista isänsä luo, mutta saapui perille sairaalaan vain muutama minuutti kuoleman jälkeen.

Marsalkka Mannerheimin tarkasta kuolinajasta on kaksi erilaista tulkintaa. Ero johtuu Suomen ja Sveitsin välisestä aikaerosta. Paikallisen, eli Sveitsin ajan mukaan, Mannerheim kuoli 27. tammikuuta kello 23.30. Tunnin aikaeron ansiosta kello oli silloin Suomessa jo 00.30 seuraavan päivän puolella.

vi3

Oma puisto ja muistomerkki

Vaikka Val-Montin klinikka on Mannerheimin ajoista muuttunut, on marsalkka yhä läsnä. Klinikan nurmelle on sijoitettu Mannerheimin vierailusta kertova muistolaatta. Pienen kävelymatkan päässä on edelleen Steffenin kahvila, jossa marsalkka kävi kävelyretkillään nauttimassa kaakaota. Täälläkin henkilökunta tiedostaa pohjoisen pikkuvaltion sotasankarin.

Parhaiten marsalkka Mannerheimin perintö on aistittavissa kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Silloin suomalais-sveitsiläinen upseeriyhdistys pitää Montreux’n Territetissä vuosittaisen Mannerheimin muistojuhlan. Marsalkan mukaan nimetyssä pikkupuistossa Genevejärven rannalla on vuonna 1955 pystytetty muistomerkki, yksinkertainen leijonakoristeinen kivipaasi. Muistomerkkiin on ikuistettu suvun vaakuna, marsalkan sauvat ja Aaro Hellaakosken runo.


Kotiin suurin kunnianosoituksin


Muutaman päivän päästä kuolemasta Marskin arkku oli jo tuotu kotimaahan. Kaksi kenraalia ja Mannerheim-ristin ritaria, K.A. Tapola ja A.A. Puroma saivat kunniatehtävän noutaa Suomen Marsalkka takaisin kotiin. Mannerheim ehti levätä sairaalan kappelissa tovin, kunnes Aeron mustaan verhoiltu erikoiskone saapui perille. Tapola ja Puroma ottivat Suomesta mukaan kielekkeisen sotalipun, marsalkan miekan, lakin ja sauvan. Näillä Marskin arkku koristeltiin. Malmin lentokentälle saapumisen jälkeen Mannerheimin arkku siirrettiin Helsingin Suurkirkkoon. Suomalaisilla oli mahdollisuus käydä osoittamassa kahden päivän ajan kunnioitusta marsalkalle.

vi3

Mannerheimin hautajaiset pidettiin suurin kunnianosoituksin 4. helmikuutta 1951. Koko Helsinki oli suruliputettu. Väkeä oli saapunut hautajaisreitin varrelle kymmeniä tuhansia. Vanha soturi oli puettu toivomuksensa mukaan marsalkan univormuunsa. Surusaattue kulki Pohjoisesplanadia pitkin, eli samaa katua, jota Mannerheim oli ratsastanut Helsinkiin Vapaussodan voittajana vuonna 1918. Marsalkan viimeinen ratsu Käthy osallistui myös surukulkueeseen. Arkku kuljetettiin tykinlavetin päällä. Historiallinen tykki on nähtävänä Hämeenlinnan Tykistömuseossa.

Kolmen sodan ylipäällikön viimeinen marssi päättyi Hietaniemen hautausmaalle, omien soturiensa luokse. Sankarihautausmaalla on yli 3000 vainajaa. Wäinö Aaltosen punaisesta graniitista veistämä Suomen Marsalkan hautapaasi on Hietaniemen hautausmaan tunnetuimpia muistomerkkejä.



vi4