Vieraana Marskin kodissa


Kaisaniemen koti on alkuperäisessä asussaan

 

Joulukuussa vuonna 1917 Pietarista Helsinkiin saapuneella Carl Gustav Mannerheimilla lienee ollut hämmentynyt olo. Keisarivalta oli romahtanut Venäjällä. Tsaaria pitkään palvellut Mannerheim oli yllättäen työtön. 50-vuotiaalla kenraaliluutnantilla oli aikomus jäädä eläkkeelle, mutta toisin kävi. Pian saapumisensa jälkeen Helsinkiin hänestä oli tehty nuoren Suomen armeijan ylipäällikkö ja valtionhoitaja.

mar1


 

Mannerheimilla ei aluksi ollut Suomessa omaa asuntoa. Hän asui vuokralla Helsingissä eri osoitteissa kuuden vuoden ajan. Omaan kotiinsa hän pääsi muuttamaan vasta vuonna 1924, mutta silloinkin vain vuokralle. Makeistehtailija Karl Fazer vuokrasi hänelle asunnon, joka oli aikaisemmin ollut karkkitehtaan työntekijöiden käytössä.

Lyhyt kävelymatka keskustasta


Kauppatorilta Eteläsataman kupeesta kävelee Kaivopuistoon Mannerheimin kodille vartissa. Rantaa myötäilevää katua pitkin ohitetaan ensin Olympiaterminaali. Sen jälkeen noustaan opasteiden johdattamana ylös kukkulan päälle Kalliolinnantielle. Alue on vanhaa huvila-aluetta. Tosin puuhuvilat ovat korvautuneet kerrostaloilla. Mannerheimin kotitalo tekee poikkeuksen. Se on säilynyt sellaisenaan.

Kaivopuisto on nyky-Helsingin eräs arvostetuimmista asuinalueista. Hyvä sijainti ja puistomaisuus tekee siitä halutun asuinympäristön. Muun muassa monet ulkomaiset suurlähetystöt ovat löytäneet kiinteistön marsalkan naapurista.

Paljon on muuttunut Mannerheimin ajoista. Kerrostalojen myötä Marskin merinäkymäkin on kadonnut. Mannerheimin koti on kuitenkin hyvässä kunnossa. Ja mikä parasta, rakennuksen sisätilat ovat säilyneet alkuperäisessä asussaan.

mar2

Mannerheimin kuoltua vuonna 1951 syntyi nopeasti ajatus Marskin kodin avaamisesta ainakin väliaikaisesti yleisölle. Poliittinen tilanne Suomessa vielä sodan päättymisen jälkeen oli erilainen kuin nykyisin. Kaikki Mannerheimiin liittyvä saatettiin kyseenalaistaa. Yleisömenestys oli kuitenkin hyvä ja Mannerheimin asunnosta päätettiin tehdä pysyvä kotimuseo. Mannerheim-säätiö lunasti asunnon irtaimiston perikunnalta ja Fazer-konserni suostui jatkamaan vuokrasopimusta. Muutamaa vuotta myöhemmin koko rakennus siirtyi säätiön omistukseen.


Vain opastettuja kierroksia


Mannerheim oli testamentannut perintönsä Mannerheim-säätiölle. Sen ensisijainen tarkoitus on apurahojen myöntäminen. Mannerheim-museon ylläpito päätettiin vasta marsalkan kuoleman jälkeen. Marskin kotiin tutustutaan noin tunnin kestävillä opastetuilla kierroksilla. Museon asiantuntevien oppaiden avulla Kaisaniemen kodin historia avautuukin parhaiten. Kaikesta aistii, miten tässä tunnelmallisessa kodissa on asunut sivistynyt kosmopoliitti, jolla on ollut keskeinen rooli nuoren tasavallan historiassa.

Ennen muuttoaan uuteen kotiinsa Mannerheim teetätti suuria muutostöitä. Rakennus oli huonossa kunnossa ja vaati peruskorjausta. Taloon vedettiin sähköt ja lämmin vesi sekä asennettiin keskuslämmitys.

Marski oli innokas sisustaja ja suunnittelija. Hän mielellään ideoi huoneiden väritystä ja huonekalujen sijoittamista. Vaikka Mannerheim matkusti paljon, oli Kaisaniemen koti hänelle tärkeä. Marski oli hankkinut runsaasti muistoesineitä eri puolilta Eurooppaa. Lukuisilta matkoiltaan hän oli tuonut mukanaan arvokkaita astioita, maalauksia ja koriste-esineitä, jopa kookkaan kirjoituspöydän pariisilaiselta kirpputorilta. Kodin sisutuksessa näkyy erityisen hyvin marsalkan harrastukset. Ratsastukseen ja metsästyksen liittyvää on paljon esillä. Myös suvun vaakuna näkyy useassa paikassa.

Gallen-Kallelan maalauksia


Kotimuseon ensimmäinen kerros oli lähinnä edustusta varten. Heti sisälle tultua on nähtävänä Mannerheimin tärkeät tunnukset: kaksi marsalkansauvaa ja kunniamiekka. Marsalkka oli oiva seuramies ja isäntä. Hänen kodissaan pidettiin usein illallisia ja kahvitilaisuuksia. Mannerheim piti hyvää huolta arvovieraistaan. Isoon ruokasaliin on asetettu Marskin hyvän ystävän Akseli Gallen-Kallelan tekemä maalaus frakkipukuisesta Mannerheimista. Marski suhtautui nuivasti hänestä tehtyihin maalauksiin. Kyllähän minä peilistä näe, millainen olen, tiedetään Mannerheimin sanoneen.

Toinen esillä oleva Gallen-Kallelan maalaus on ”Helmikuun fantasia”, johon maalattu talvisodassa hiihtäviä suomalaissotureita. Erikoista taulussa on se, että se valmistui jo vuosia ennen kuin talvisota alkoi. Tarinan mukaan maalaus perustuu taiteilijan näkemään enneuneen.

Alakerran salongin värit ovat Mannerheimin ideoimana vaaleammat kuin ruokasalin. Seinille on ripustettu maalauksia, joihin on ikuistettu Mannerheimin suvun jäseniä, ystäviä ja synnynkoti Louhisaari. Salin lattialla on Mannerheimin Nepalissa vuonna 1937 ampuman tiikerin talja. Kunniamerkkihuoneessa on esillä kattava kokoelma niistä kunnianosoituksista, joita Mannerheim sai eri puolilta maailmaa. Kokoelmaa pidetään kansainvälisestikin ainutlaatuisena. Mielenkiintoinen yksityiskohta on Mannerheimin tuntolevy. Siihen on kaiverrettu numero 001, ylipäällikön sotilasnumero.

mar3


 



Marskin makuuhuone kiinnostaa eniten


Kirjaston kokoelmista näkee, että Mannerheim oli kielinero. Kirjoja on yli kymmenellä eri kielellä. Marski osasi sujuvasti suomen ja ruotsin lisäksi saksaa, ranskaa, englantia, venäjää, puolaa sekä latinaa. Kirjastossa on 2900 teosta, se on kunnioitettava määrä. Pääasiassa historiaa ja maantiedettä. Kirjastoon sijoitettu hopeinen sikarirasia on eräs hienoimmista Mannerheimin saamista lahjoista. Se on vapaussodan veteraanien lahjoittama.

Museokodin ylimmäinen kerros on mielenkiintoisin, sillä se oli marsalkan yksityisaluetta.

Talon kiinnostavin kohde lienee Mannerheimin makuuhuone ja sen matala kenttäsänky. Syynä vaatimattomaan sänkyyn lienee ollut marsalkkaa vaivannut reumatismi. Lääkärin suositteli hänelle mahdollisimman kovaa vuodetta. Mannerheim otti usein yksinkertaisen sänkynsä mukaan matkoille.

Mannerheim-museo (www.mannerheim-museo.fi) on avoinna ympärivuoden perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina kello 11-16. Opastukset alkavat sitä mukaan, kun vierailijoita saapuu.

mar4




Marskin matkassa


Vaikka marsalkka Mannerheimin kuolemasta on kulunut jo yli 60 vuotta, herättää Marski yhä kiinnostusta. Syystäkin, olihan hän kolmen sodan ylipäällikkö, valtionhoitaja ja tasavallan presidentti. Hän matkusti useasti elämänsä aikana, niin Suomessa kuin ulkomailla. On hämmästyttävää, kuinka paljon hän ehti nähdä. Mannerheimin aikana matkustaminen oli vaivalloisempaan kuin nykyisin.

Pitkän elämänuransa aikana marsalkka Mannerheim jätti saappaanjälkiään eri puolille maailmaa. Tsaarin palveluksessa hän teki pitkän kiertomatkan Aasian halki. Marski ehti vierailla Afrikassakin. Kielitaitoisena kosmopoliittina hän oli tuttu näky eri puolilla Eurooppaa. Pelkästään Suomessa voi tehdä monta matkaa seuraamalla Marskin saappaanjälkiä. Hänen mukaansa on nimetty aukioita ja katuja. Marskia etsittäviä patsaita löytyy eri puolilta Suomea. Carl Gustav Emilin elämänura alkoi Louhisaaren kartanosta ja päättyi Sveitsiin. Vuonna 1951 alkoi suuren sotilaan viimeinen marssi Helsingin Suurkirkosta Hietaniemen sankarihautausmaalle.