Tippaamisen sietämätön vaikeus


Juomarahakäytäntö vaihtelee eri maissa

 
Kuulostaako tutulta? Olet juuri saapunut vieraaseen maahan. Ensin lentokentältä taksilla hotelliin. Kirjautuminen ja matkalaukkujen kanssa hotellihuoneeseen.

tip1


 

Taskussasi on vain vieraan maan valuuttaa isoina seteleinä, vaikka taksisuhari ja laukunkantaja odottavat käsi ojossa pikkutippejään. Juomarahojen antaminen tuottaa meille suomalaisille päänvaivaa ulkomailla.

Suomessa tippauskulttuuriin ei ole totuttu, emmekä sitä edes tänne Suomenniemelle halua. Vaikka tippikulttuuri on Suomessa harvinaisempaa kuin muualla, on toki verottaja kiinnostunut tipeistä. Suomessa palveluraha on verotettavaa tuloa.

Kotimaan hintatasolla ylimääräisen maksaminen kalliin taksimatkan tai ravintolaskun päälle ei houkuttele. Eikö meillä ole oikeus vaatia hyvää palvelua riippumatta siitä annammeko tippiä vai ei? Miksi minun pitäisi maksaa ovimikolle suojelurahaa, kun lähden pois ravintolasta? Hyvästä palvelusta voi kiittää tulemalla samaan paikkaan uudestaan asiakkaaksi.

Toisaalta tippauskulttuurin avulla voisimme nostaa suomalaisen ravintolan tai kahvilan palvelun tasoa. Nythän työantaja maksaa tarjoilijalle kohtuullisen palkan riippumatta siitä, millä asenteella hän asiakkaitaan palvelee. Suomalainen on myös opetettu itsepalveluasiakkaaksi, joka kiltisti korjaa ruuat pöydästä, kerää astiat tarjottimelle ja vie sen oven suussa seisovaan telineeseen ilman nurinoita. Se olisi ennen kuulumatonta Ranskassa tai Italiassa.

Tipillä voi loukatakin


Vieraassa kulttuurissa juomarahan antaminen on taitolaji, taito saada palvelua. Eri kulttuureissa käytäntö vaihtelee. Tippaamatta jättämisellä voidaan loukata verisesti. Toisaalta joissakin maissa juomarahan antamista voidaan pitää loukkaavana eleenä.

Tipin antaminen on aina vapaaehtoista - maasta riippumatta. Sen tarkoitus on olla palkkio hyvästä palvelusta tai ruuasta. Joskus tarjoilija voidaan jättää palkkiotta, jos halutaan näpäyttää häntä huonosta palvelusta. Monissa kulttuureissa tippi on palveluammateissa kuitenkin merkittävä osa palkkaa.

Maassa maan tavalla


Pohjoismaissa ei juurikaan tippejä annetta, mutta jo muualla Euroopassa tippikulttuuri vaihtelee. Mitä etelämmäksi menemme, sitä tärkeämpi osa palveluraha on palkkaa. Espanjassa, Portugalissa, Italiassa ja Kreikassa tippauskäytäntö on samansuuntainen: tarjoilijat ottavat tipin auliisti vastaan. Toisinaan Italiassa ravintolalaskuun on lisätty Coperto eli kattaus, vaikka sitä ei ole erikseen tilattu. Se tarkoittaa aterian yhteydessä tarjoiltavaa leipää sekä kattausta.

Ranskassa tippi annetaan hienovaraisesti, huomaamatta. Onpa joissakin ravintoloissa kyltti, jolla kielletään juomarahan antaminen, sillä se voidaan kokea loukkaavana. Useissa Pariisinkin ravintoloissa on otettu käytäntö, jossa loppulaskuun on laskettu tarjoilupalkkio valmiiksi. Tällöin ylimääräisen tipin antamiseen ei ole enää tarvetta.

Monissa Aasian maissa, kuten Kiinassa ja Japanissa tippauskäytäntöä ei tunneta. Sitä pidetään suorastaan alentavana. Sen sijaan Aasian turistikohteissa, kuten Thaimaan lomapaikoissa, turistilta odotetaan juomarahaa.

tip2


 

Jenkeissä tipataan kaikkialla


Yhdysvalloissa tippaaminen on normaali käytäntö. Jopa siinä määrin, että se kannattaa huomioida omaa lomabudjettiaan laatiessaan. Jenkeissä palvelurahaa maksetaan lähes kaikille palveluammateissa oleville, lukuun ottamatta kauppojen kassoja. Joillekin tarjoilijoille tai kerrossiivoojille tippi on ainoa palkka tehdystä työstä. Toisinaan jenkit jopa maksavat tipin etukäteen. Näin lahjomalla taataan, että saadaan hyvää palvelua tai päästää parhaaseen pöytään istumaan.

Yhdysvalloissa tipin suuruus vaihtelee 10-20 prosentin välillä. Laukunkantajalle annetaan dollari laukulta. Samoin hotellin taksikyydin hankkineelle ovimiehelle tyrkätään taala kouraan. Baaritiskillä perustippi on dollari juomalta. Tapana on, että tippi annetaan seteleinä. Kolikot ovat loukkaavia. Paikka, jossa Jenkeissäkään tippiä ei anneta, on pikaruokapaikat.

Mikä on oikea summa


Juomarahan suuruus vaihtelee kohteesta riippuen 5-15 prosentin välillä. Jenkeissä odotetaan tätä suurempiakin bonuksia. Liian vähän tai liikaa antaminen voi olla kiusallista. Tippikulttuurissa juomarahaa maksetaan taksinkuljettajien ja tarjoilijoiden lisäksi myös kampaajille ja partureille, bussikuskeille tai oppaille. Egyptissä, afrikkalaisessa tippikulttuurimaassa, jopa ohi ohikulkija saattaa ojentaa kätensä tipin toivossa, jos häneltä kysytään neuvoa.

Tippi ei ole keino päästä eroon pikkukolikoistaan. Ei kannatta jättää pöydälle taskunpohjalle jääneitä senttejään. Jenkeissä dollarin setelit ovat käypiä tippejä, Euroopassa euron kolikot. Jos mukana ei satu olemaan kolikoita, monet pyöristävät laskun sopivaan tasasummaan. Silloin ei tarvitse vaivata laskutaitoaan prosenteilla.

Luottokortilla maksettaessa moni välttää tipin maksamisen. Todellisuudessa ravintoloiden tai taksien kuiteista löytyy usein kohta Extra, tipille varattu kohta. Ja vaikka kortilla maksaisikin, voi aina kaivaa kolikoita taskun pohjalta.

tip3


 

Opi tinkimään ulkomailla


Jos tipin antaminen on suomalaisille vaikeaa, on tinkiminen monelle suorastaan vastenmielistä. Länsimaissa tinkaaminen on vähentynyt, mutta monessa maassa, kuten Turkissa tai Kiinassa, tinkaaminen on tärkeää kaupankäynnissä. Se on osa sosiaalista elämää. Tinkaaminen on taitolaji, jossa pitää tuntea säännöt.

Basaareissa ja toreilla kannattaa ensin tarkastella tarjontaa ja kysellä hintoja useammasta paikasta. Kun jokin tavara miellyttää, ei kannatta osoittaa heti suurta kiinnostusta. Aluksi voi kysellä muiden tavaroiden hintoja ja vasta sitten haluamansa tavaran hintaa. Koska kyse on sosiaalisesta tapahtumasta, kannattaa olla ystävällinen.

Ennen kaupankäyntiä kannattaa miettiä valmiiksi, kuinka paljon on valmis maksamaan tavarasta. Ensimmäisen hinnan tarjoaa myyjä. Jos myyjä kysyykin, mitä haluaisit maksaa, niin vaadi myyjän hintaa uudestaan. Tämän jälkeen myyjä ja ostaja tarjoavat hintojaan vuorotellen. Jos hinta tuntuu sopivalta, voi vielä udella myyjän viimeistä tarjousta, last price. Mikäli hinta ei tyydytä, on aika jättää ostos väliin ja jatkaa matkaa. Jos myyjän osalta jää tinkimisvaraa, hän huutaa usein perääsi uuden tarjouksen.

Tinkaamistapahtumaan liittyy reilu meininki. Tinkaamista ei kannatta aloittaa, jos ei ole todellisuudessa kiinnostunut ostamaan. Ole valmis myös maksamaan se summa, jonka myyjä hyväksyy. Sellaista summaa, jota ei ole oikeasti valmis maksamaan, ei pidä myöskään tarjota.