Paimion parantola

Ihastuttaa ulkomaalaisia matkailijoita

 

Funktionalismissa on jotain. Ehkä se johtuu siitä, että olen itse syntynyt funkistalossa. Harvan kotitalo on suojeltu. Minun on. Mutta Alvar Aallon suunnittelema Paimion parantola on funktionalismin huipputeos. Se on kerännyt kehuja myös ulkomailla.

Pai1

 

Jo saapuminen Paimion sairaalan alueelle on vaikuttava. Mäntymetsä, vihreät nurmikot ja värikkäät istutukset johdattavat valkoisena hohtavan rakennuksen luo. Sisäänkäyntiä kohti kapeneva piha ottaa vierailijan syliinsä. Aallon funktionalismin pääelementit, valo, ilma ja aurinko, ovat aistittavissa. Hygienian ohella ne olivatkin aikoinaan ainoat keinot taistelussa tappavaa tuberkuloosia vastaan.

Rakennuksen sisääntuloaula noudattaa Alvar Aallon luomaa modernia 1930-luvun arkkitehtuuria. Hämmentävää on se, että talo on nyt tyhjä. Potilaat ja henkilökunta ovat lähteneet. Onneksi Karoliina Vitikainen odottaa minua aulassa. Hän toimii parantolan kesäoppaana. Vierailijoita käy vuosittain vain pari tuhatta, joista enemmistö on ulkomaalaisia. Erityisesti japanilaiset ovat suuria Alvar Aalto -faneja.

Kilpailu paikasta ja suunnittelijasta


Paimion valinta tuberkuloosiparantolan paikaksi ei ollut sattumaa. Sitä edelsi tiukka kilpailu. Etelään viettävä mäntymetsäinen rinne ja puhdas ilma olivat tärkeitä valintaperusteita. Kilpailun avulla valittiin myös arkkitehti. Turkulaisen nousevan kyvyn Alvar Aallon suunnitelma lienee ollut ylivoimainen.

Ilmasta katsottuna Aallon idean ymmärtää helpoimmin. Vuonna 1933 valmistunut parantola muodostaa siivet eri ilmansuuntiin. Potilashuonesiipi on suunnattu kohti aamuaurinkoa. Sen jatkeena oleva kapea makuuhalliosa on etelään. Näiden yllä on kattoterassi puutarhoineen.

- Potilaat makoilivat kattoterassin ulkoilmassa kolme kertaa päivässä. Talvella käytettiin makuupusseja, kertoo opas Karoliina Vitikainen.




Valoa tulvii isoista ikkunoista


Kaikesta näkee, että valo ja aurinko olivat sekä arkkitehdille että tuberkuloosin hoidolle tärkeitä elementtejä. Opas Karoliina Vitikainen johdattaa minua sairaalan eri siivissä. Tutustumme muun muassa valoa tulvivaan ruokasaliin, kirjastoon ja 1930-luvun tyyliin ennallistettuun potilashuoneeseen. Mielenkiintoinen yksityiskohta on Suomen ensimmäinen maisemahissi.

Yhden käytävän seinälle on ripustettu sairaalan lääkäreitä esittäviä maalauksia. Eräs heistä, johtava lääkäri Sukkinen, on ilmeisesti sama, joka hoiti sotavuosina omaa isääni. Siihen aikaan joka kolmas potilas kuoli tuberkuloosiin. Ehkä valohoito onnistui vai oliko pelkkää sattumaa, sillä isäni selvisi hengissä.

Pai2


 

Elvyttäviä värivalintoja


Alvar Aalto yhdisti parantalon sisätiloissakin sen ajan lääketieteelliset näkemykset ja uuden arkkitehtuurin. Potilas oli aina lähtökohtana. Muun muassa rauhoittavilla väreillä oli tärkeä merkitys. Julkisissa tiloissa käytettiin keltaista, harmaata ja valkoista. Potilashuoneissa väritys oli maanläheinen. Levollista ilmapiiriä saatiin maalaamalla katto hieman tummemmaksi kuin seinät. Valaisimet heijastivat valoa katon kautta. Pesualtaatkin olivat erikoismuotoiltuja, jotta hanavesi valui mahdollisimman hiljaa.

- Ikkunamarkiisien värit, turkoosi ja vihreä, ovat myös alkuperäisiä. Värivalinta johtuu siitä, ne olivat ainoat värit, joita oli saatavana 1930-luvulla, tietää Karoliina Vitikainen

Hygieenisyyttä voitiin parantaa asentamalla potilashuoneen vaatekaapit irti lattiasta tai asentamalla kattovalaisimien ympärille lasikuvut. Jopa koristekasvit sijoitettiin lasivitriinien sisäpuolelle. Aalto toteutti ideoitaan ovenkahvoja myöten. Osa moderneista ratkaisuista ei ollut aina toimivia. Esimerkiksi seurusteluhuoneeseen rakennettua takkaa ei voitu kertaakaan käyttää. Tai tuskin kukaan olisi koskaan pelastunut hätätilanteessa ulkoseinään kiinnitettyjen avonaisten paloportaiden avulla. Eikä kattopuutarhakaan täytä nykyajan turvallisuusvaatimuksia.

Alvar Aallon parantolaa varten suunnitelluista huonekaluista on tullut tärkeä osa suomalaista muotoilua. Paperille piirretyt kaarevat muodot toteutettiin turkulaisen Otto Korhosen puusepänverstaalla. Taivutettujen huonekalulamellin muoto on tärkeä elementti Aallon tuotannossa. Kurvikkaasta Paimio-tuolista tuli todellinen klassikko. Parantolan sisätiloissa on yhä runsaasti alkuperäisiä huonekaluja, joista arvokkaimmat on kiinnitetty vaijerilla seiniin.

Pai3

Tulevaisuus avoinna


Paimion sairaalan käytävillä kaikuu, sillä rakennuksen toiminta on osaksi hiljentynyt. Tulevaisuus on toistaiseksi avoin. Rakennuksen historiallinen arvo ymmärretään. Jo vuonna 1993 Paimion sairaala on kuulunut suojeltuihin rakennuksiin. Tavoitteena on päästä Unescon maailmanperintöluetteloon. Museonviraston esitys kulkee opetusministeriön kautta kansainväliseen käsittelyyn. Asiasta lopullisesti päättävä komitea tekee ratkaisun todennäköisesti vuonna 2013.

Faktat


Paimion tuberkuloosiparantola valmistui vuonna 1933.

Antibioottien ansiosta tuberkuloosin ote hellitti lopullisesti 1960-luvulla. Vapautuneisiin huoneisiin saatiin tiloja keuhkoklinikan toimintaa varten. Samalla aloitettiin yhteistyö Turun yliopistollisen keskussairaalan kanssa.

Parantola-nimestä luovuttiin vuonna 1971. Siitä alkoi Paimion sairaalan historia.

Vuonna 2002 Paimion sairaalassa oli 129 sairaansijaa, joista 66 keuhkosairauksien, 43 reumasairauksien ja 20 kuntoutuksen käytössä.

Opaskierroksia järjestetään kesäkaudella kahdesti päivässä (klo 10 ja 14), talvella etukäteen tilattuna.

Alvar Aallontie 275, Paimion matkailuneuvonta 02-474 5440 tai 050-586 7733, touristinfo@paimio.fi

 


Pai4


Funktionalismin juuret ovat Saksassa


Funktionalismin eli saksalaisittain Bauhausin oppi-isä oli Walter Gropius (1883-1969). Ensimmäinen maailmansota oli päättynyt, teknologia kehittyi ja marxilaisuus voimistui. Yhteiskunnassa elettiin murroksen aikaa, myös taiteessa.

Sodan jälkeen Walter Gropius nimitettiin Weimarissa sijaitsevan taidekoulun johtoon. Hän antoi koululle nimen ”Bauhaus”. Gropius ei ollut kiinnostunut vanhojen rakennustyylien jäljittelystä, vaan hän kehitti oman modernin muotokielen vastaamaan ajan kehitystä.

Bauhaus-uranuurtajien tavoitteena oli yhdistää arkkitehtuurin käsityö-, taideteollisuus- ja taidekoulutus. Päämääränä oli funktionaalisuus, jota sovellettiin arkkitehtuurin ohella myös esine- ja huonekalumuotoiluun.

Vuonna 1925 toiminta siirtyi Weimarista Dessaun-kaupunkiin, jonne rakennettiin ensimmäisiä puhtaasti funktionaalista arkkitehtuuria edustavia rakennuksia. Gropiuksen suunnittelema teräksestä, betonista ja lasista rakennettu Bauhaus-oppilaitos on niistä kuuluisin.

Hitlerin nousu valtaan lopetti Bauhaus-toiminnan. Natsit kokivat modernin tyylisuunnan epäsaksalaiseksi rappiotaiteeksi. Useat Bauhaus -mestarit pakenivat ulkomaille: muun muassa Walter Gropius ja Ludvig Mies van der Rohe Yhdysvaltoihin, Wassily Kadinsky Ranskaan ja Paul Klee Sveitsiin.

Toisen maailmansodan jälkeen Bauhaus menestyi etenkin Yhdysvalloissa. Myös suomalainen taideteollisuuskoulutus ja arkkitehtuuri ovat saaneet vaikutteita Bauhausista varsinaisesti vasta toisen maailmansodan jälkeen. Suomessa Alvar Aalto oli 1920-luvun lopulla aikaansa edellä.

 

Pai5