Huippusalainen Peenemünde

Natsien rakettien suunnittelukeskus on nykyisin suosittu sotahistoriallinen matkailunähtävyys.


Pee1

 

Kolmannen valtakunnan johtajat eivät olisi voineet löytää salaiselle tukikohdalleen oivallisempaa paikkaa. Vaikka alue ei ole enää salainen, matkailija ei eksy sinne sattumalta. Peenemünde sijaitsee syrjässä Saksan koilliskulmassa Itämeren rannalla Usedomin saaren kärjessä.

Toisen maailmansodan jälkeen Peenemünden tukikohta jäi Itä-Saksan alueelle lähes unohduksiin. Saksan yhdistymisen jälkeen Usedomin saaresta tuli perinteisine kylpyläkaupunkeineen jälleen suosittu lomanviettoalue. Pahasti nuhjaantumaan päässyt Peenemünden tukikohta kunnostettiin kiehtovaksi museoalueeksi vuonna 1992.

60 vuotta sitten aluetta lähestyvä henkilö olisi oitis ammuttu. Nyt omalla autolla voi Usedomin saaren niemennokkaan ajaa kaikessa rauhassa. Lopussa tie mutkittelee pitkän tovin sankan metsän läpi. Paikan salamyhkäisyys ja pelottava ilmapiiri on yhä aistittavissa.



Museo esittelee sodanaikaisten rakettien 


kehitystä



Sodan lopussa venäläiset sotilaat räjäyttivät tukikohdan strategisesti tärkeimmät rakennukset, mutta paljon on jäänyt jäljelle. Osa on kunnostettu, mutta muun muassa tuhansien työntekijöiden parakkiasunnot ovat jo ränsistyneet. Myös tärkeät nestemäisen hapen tuottamiseen tarkoitetut tehdassalit ovat raunioina. Museon sisäänkäynti on entisöidyissä tiloissa, jossa toimi aikoinaan alueen komentokeskus.

Suurimman huomio vie natsien rakentama valtava voimalaitos, jonka suojiin on pystytetty rakettien valmistukseen liittyviä havainnollisia näyttelyitä. Piha-alueella on esillä vanhoja DDR:n ja muiden sosialistimaiden käytössä olleita suihkuhävittäjiä ja helikoptereita. Kaikkein tärkein, Hitlerin kostoase V2-ohjus seisoo aitiopaikalla kunnioitusta herättäen.



Pee2

 



Wernher von Braun johti tutkimuksia


Peenemünden salamyhkäisyydessä natsit kehittivät Wernher von Braunin johdolla mullistavaa sota-asetta, jonka rakettimoottori sai polttoaineensa nestemäisen hapen ja etyylialkoholin sekoituksesta. Lukuisten epäonnistumisten jälkeen ensimmäiset V2 -ohjuksen onnistuneet laukaisut tapahtuivat lokakuussa vuonna 1942.

Hitler suhtautui aluksi nuivasti kalliiseen rakettiprojektiin. Liittoutuneiden vuoden 1943 Hampurin pommitukset saivat Führerin muuttamaan kantansa. Hitler vaati kostoa yli 40 000 kuolleelle siviilille. Vergeltungswaffen eli Kostoaseen massavalmistaminen aloitettiin Keski-Saksan Harz-vuoriston uumenissa tuhansien sotavankien avulla.



Psykologinen vaikutus oli suuri


Huippusalaisesta sijainnista huolimatta liittoutuneille tihkui vähitellen tietoa Saksan uudesta pelottavasta ihmeaseesta. Peenemündessä mitä ilmeisemmin valmistettiin jotain salamyhkäistä. Aluetta pommitettiin 600 pommikoneen voimalla. Koeasema tuhoutui osittain. Hyökkäys viivästytti V2-ohjuksien valmistumista vain kahdella kuukaudella.

Saksalaiset lähettivät sodan loppuun mennessä yli 3 000 rakettia, joista suurin osa suunnattiin kohti Antwerpenia ja Lontoota. V2-ohjuksien tuhovaikutukset jäivät kustannuksiin nähden pieniksi. Psykologinen pelotevaikutus oli kuitenkin suuri, sillä ääntä nopeampana ohjus iski kohteeseen salakavalasti.



Pee3




Operaatio Paperiliitin herätti närkästystä


Sodan lopussa puna-armeija oli 160 kilometrin päässä Peenemündestä. Tukikohdan insinöörit Wernher von Braun mukaan lukien päättivät antautua amerikkalaisille. 500 asiantuntijan joukko eteni läpi murjotun Saksan kohti amerikkalaisten linjoja. Amerikkalainen komentaja, jolle von Braun joukkoineen antautui, oivalsi heti millaisesta kultakimpaleesta oli kysymys. Jenkit takavarikoivat nopeasti jäljelle jääneitä V2 -ohjuksia ja laivasivat niitä Yhdysvaltoihin. Osa Peenemünden henkilökunnasta ja V2-ohjuksista joutui venäläisten puolelle.

Operaatio Paperiliitin (Operation Paperclip) oli peitenimi toiminnalle, jonka avulla saksalaiset tiedemiehet kuljetettiin salaa Yhdysvaltoihin. Samalla he välttyivät sotaoikeudenkäynniltä ja syytteiltä rakettihyökkäyksistä Englantiin.

Sodan jälkeen Yhdysvalloissa hyödynnettiin saksalaisten rakettiasiantuntijoiden tietotaitoa. V2-ohjuksen pohjalta kehitettiin Redstone-raketti, joka mahdollisti vuonna 1958 amerikkalaisten ensimmäisen satelliitin ampumisen Maata kiertävälle radalle.

Entinen kansallissosialistisen NSDAP-puolueen jäsen ja SS-majuri Wernher von Braun siirtyi vuonna 1960 NASA:n palvelukseen. Hänellä oli merkittävä rooli Apollo-ohjelman ja ensimmäisen kuulennon toteutumisessa. Vuonna 1977 von Braun kuoli 65-vuotiaana.



Pee4



Pistäydy myös sukellusveneessä


Pikantin lisän Peenemünden tukikohdan tunnelmaan antaa alkuperäinen venäläinen sukellusvene. Vuonna 1961 valmistunut mustarunkoinen Juliet U-461 on ankkuroitu aivan tukikohdan tuntumaan. Se on avoinna yleisölle.

Neuvostoliitto käytti Juliet-luokan sukellusveneitä valvontatehtävissä Pohjois-Atlantilla ja Itämerellä. U-461 poistettiin käytöstä 1980-luvun lopussa.



Peenemünde-museo 


(Historisch-Technisches Informationszentrum Peenemünde)


Miten sinne löytää
  Tukikohta sijaitsee Koillis-Saksassa Itämeren rannalla Usedomin saarella. Rostockin tai Berliinin suunnasta voi ajaa uutta moottoritietä (A20) pitkin kohti Usedomia. Mantereen puolelta saarelle pääsee Wolgastin kaupungin kautta. Useat matkailijat tulevat Peenemündeen lomaillessaan Usedomin suosituissa kylpyläkaupungeissa.

www.peenemuende.de



Usedomin keisarilliset kylpylät


Rauhallista rantalomaa kaipaava saksalainen suuntaa Usedomin saarelle, joka jaettiin sodan jälkeen  DDR:n ja Puolan kesken. Berliinistä on sinne matkaa ainoastaan 2-3 tuntia. Usedomin saarella sijaitsevat kuuluisat jo Saksan keisareiden suosimat kylpyläkaupungit, Kaiserbäder. Lomakeskukset Ahlbeck, Heringsdorf ja Bansin olivat ennen sotaa myös Berliinin porvariston hemmottelupaikkoja.

Saksan yhdistymisen myötä entisestä DDR:n syrjäisestä alueesta on jälleen tullut saksalaisen yläluokan temmellyskenttä. Usedomin suosion syyt ovat selvät: merivesi ja ilma on puhtainta Saksassa. Tilastojen mukaan saarella paistaa aurinko enemmän, kuin missään muualla Saksassa.

Kylpyläkaupunkien charmi perustuu ajattomaan tyylikkyyteen. Puiset hotelleiksi muutetut pitsihuvilat, takorautaparvekkeet ja rantapromenadit luovat entisajan viehkeää tunnelmaa. Useita satoja metrejä pitkät merelle työntyvät laiturit houkuttelevat rauhalliselle iltapäiväkävelylle.

Lisätiedot

www.usedom.de

www.bansin.de

www.heringsdorf-info.de

www.ahlbeck.de

www.kaiserbaeder.de