Luostarimäen käsityöläismuseo

Elokuun Käsityötaidon päivät on vuoden kohokohta

Astu ajassa 200 vuotta taaksepäin. Turun Luostarimäen käsityöläismuseo on ainutlaatuinen kokoperheen retkikohde historialliseen kaupunkimiljööseen.


 

Luo1


 

On museoita ja museoita. Toiset ovat tylsiä, mutta toiset ovat mielenkiintoisia. Luostarimäen käsityöläismuseo kuuluu jälkimmäiseen. Se on Maurin Kunnaksen Koiramäenkylä ihkaelävänä. Läheltä kuitenkin piti 180 vuotta sitten, että Luostarinmäkikin olisi tuhoutunut raivonneessa tulipalossa.

Luostarinmäki säästyi liekeiltä


Se alkoi Aninkaistenmäeltä kauppias Hellmannin talosta syksyllä vuonna 1827. Sankka savu nousi navetan katosta. Talon piika oli töpännyt palavan päreen kanssa. Seurauksena oli Pohjoismaiden suurin kaupunkipalo, joka tuhosi Turun kaupungista kolme neljäsosaa.

Kaupungin laitamilla Vartiovuoren kupeessa sijainnut Luostarimäen alue säästyi tuholta. Kallioisessa maastossa mäen päällä sijainnut alue oli sen verran suojassa, että ilmassa lentäneet kipinät eivät päässeet leviämään Luostarimäelle.

Turun palon jälkeen kaupungin asemankaavan uudistus annettiin Carl Ludvig Engelin tehtäväksi. Luostarimäen palosta säilyneet puiset rakennukset määrättiin purettaviksi. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, mutta purku-uhan takia alue pääsi pahasti rappeutumaan.



Aloite museon perustamiseksi


Vuonna 1908 Åbo Underrättelser julkaisi artikkelin, jossa ensimmäistä kertaa ehdotettiin Luostarimäen muuttamiseksi ulkomuseoksi. Vastustuksesta huolimatta idea jäi muhimaan turkulaiseen tapaan seuraavaksi 30 vuodeksi. 1930-luvulla idea saa kannatusta ja kesällä 1940 Luostarimäen käsityöläismuseo avattiin yleisölle, tosin melko pienimuotoisena.

Luostarimäen vanhimmat talot ovat 1700-luvun lopulta. Karulle ja kiviselle mäennyppylälle oli vaikea rakentaa ja alueelle ensimmäiseksi tulleet olivat suurimmaksi osaksi kaupunkiin muuttaneita asukkaita. Useimmat olivat kirvesmiehiä, tai heillä oli ammatti, jonka harjoittaminen ei vaatinut hyvää liikepaikkaa kaupungin keskustasta.

Omalle tontille rakennettiin ensin pieni yksihuoneinen mökki ja välttämättömät talousrakennukset. Monilla kaupunkilaisilla oli siihen aikaan kotieläimiä, lehmiä ja sikoja. Niitä varten piti olla omat tilat. Vähitellen rakennuksia laajennettiin ja lopulta useimmista tonteista tuli umpipihoja.

Turun palon jälkeisen purkumääräyksen takia Luostarimäen alue oli edullinen paikka asua. 1800-luvulla se olikin Turun slummialuetta. Luostarimäelle muutti kirvesmiesten lisäksi muitakin käsityönammatin harjoittajia: tynnyrintekijöitä, suutareita, räätäleitä, läkkiseppiä jne.

Luostarimäen muuttaminen ulkomuseoksi ei ollut helppoa, vaikka alueen rakennuskanta oli melko hyvin säilynyt. 1900-luvun alkupuolella asuntojen sisäpuolella oli tehty useita uudistuksia: sisäkattoja paneloitu, seiniä tapetoitu ja maalattu vaaleilla väreillä. Saattoipa alkuperäisen puulattian päällä olla nykyaikainen linoleum-mattokin. Museotarkoitusta varten mökit piti entistää Turun paloa edeltäneeseen asuunsa.

 

Alkuperäiset rakennukset


Luostarimäen ainutlaatuisuus perustuu alueen alkuperäiseen rakennuskantaan. Mitään ei ole siirretty muualta. Sen sijaan yli 30 eri käsityöammatinharjoittajan työvälineitä on kerätty eri puolilta maakuntaa. Verstaiden luomisessa tärkeässä roolissa olivat eri ammattikillat lahjoittamalla sekä esineistöä ja rahaa.

Vanhat mestarit auttoivat asiantuntemuksellaan verstaiden sisustuksessa. Monet lupautuivat heti museon perustamisesta alkaen tulla museoon esittelemään ammattitaitojaan yleisölle. Tämä perinne on jatkunut nykypäivään asti, tosin museon perustamiseen osallistuneet vanhat mestarit ovat jo poissa.

Käsityöläismuseon eräs tärkeimmistä tehtävistä on käsityöperinteen vaaliminen ja vanhojen työtapojen opettaminen uusille sukupolville. Tehtävä on haasteellinen, koska museon taloudelliset resurssit ovat pienet ja asiasta kiinnostuneiden vapaaehtoisten taitajien määrä on rajallinen. Kesäkaudella museon verstaissa järjestetään työnäytöksiä. Kesän huipentuma on elokuussa järjestettävät yhdeksän päivää kestävät ”Käsityötaidon päivät”.

Tuu tuu tupakkarulla


”Oppipoika kattaa pöydän striipatuilla lehdillä ja pienillä lehdenosilla, jotka kehrätään mukaan strengiin. Kun rukin kela on täynnä, aletaan valmistaa rullia”.

Edellä kerrottu työohje kuulostaa nykyajan ihmisille oudolta. Kyseessä on tietysti pikanellitupakan eli rullissa myytävän purutupakan valmistusta. Tupakkarulla oli aikoinaan tuttu tuote, jopa niin tuttu, että sana esiintyy suomalaisissa kehtolauluissa. Muistattehan: Tuu, tuu tupakkarulla, mistäs tiesit tänne tulla?

Tupakka tuli aikoinaan Turkuun 30-vuotisesta sodasta palanneiden sotilaiden mukana. Valtio oivalsi heti määrättä tupakkakaupan valtion yksinoikeudeksi. Se osoittautui hyväksi verotuskohteeksi. Turussa tupakan teollinen tuotanto alkoi ruotsalaisen tupakkatehtailijan P.C. Rettingin aloitteesta vuonna 1846.

Käsityöläismuseon Tupakkatalo on alueen mieleenpainuvimpia kohteita, pelkästään jo tuoksujen takia. Pihalla kasvaa tuuhea tupakkaviljelmä ja sisätiloissa näytetään usein savukkeiden, nuuskan ja sikareiden valmistusta. Verstaan yhteydessä on myös tupakkakauppa, mutta tuotteita ei ole myytävänä. Sen sijaan Höökarinpuotiin kannattaa poiketa ostoksille.



Höökarinpuotista karamellia


Höökarit olivat pikkukauppiaita, oman aikakautensa sekatavarakauppiaita. Käsityöläismuseon höökarinpuotiin astutaan sisälle poikkeuksellisesti kadun puolelta. Yleensähän talot muodostivat umpipihan ja sisäänkäynti oli pihan puolella.

Höökarinpuodissa oli myytävänä kaikkea mahdollista rihkamasta taloustarvikkeisiin. Eli vähän kaikkea mitä kotitaloudessa tarvittiin. Suurin osa tavaroista ripustettiin katoon tai seinille. Suuremmat määrät asiakas kantoi kotiin nyytissä tai esiliinassaan. Irtotavara laitettiin paperitötteröön, truuttiin, jonka kauppias kääräisi käden käänteessä. Truutin teko on yhä käytössä, ja asiakas saa karamelliostoksensa truuttiin pakattuna.

Käsityöläismuseoon tutustuminen

Museo on auki kaikkina vuoden aikoina. Eniten on nähtävää ja koettavaa kesäkuukausien aikana, jolloin työnäytöksiä on eniten. Joulun ja uudenvuoden aikana on suosittu Katetut joulupöydät –näyttely, jossa esitellään esiteollisen ajan jouluaiheisia ruoka- ja kahvipöytiä. Myös joulunajan Tapaninlaulajaisilla on pitkät perinteet.

Tammikuussa vietetään ohjelmallisia Nuutinpäiviä ja myöhemmin keväällä on kokoperheen pääsiäistapahtuma. Elokuun Käsityötaidon päivät ovat vuoden kohokohta. Turun päivää 16.9. juhlistetaan teemalla: Turun palo 180 vuotta sitten ja tulipalojen sammuttaminen. Lisätietoja käsityöläismuseon ohjelmasta löytyy internetosoitteesta www.turku.fi (> Matkailu).

Museon alueella voi kiertää omatoimisesti. Lipunmyynnin yhteydessä voi ostaa kattavan opaskirjan. Vaivattomimmin museoon tutustuu opastuksien aikana. Kierrokset kestävät 45 minuuttia ja sopivat hyvin myös lapsille.

Osoite: Vartiovuorenkatu 2.


Luo3



 

Faktat


Luostarimäen käsityöläismuseo avattiin yleisölle 29.6.1940.

Museo palkittiin kansainvälisellä matkailupalkinnolla Kultaisella omenalla vuonna 1984.

Käsityöläismuseo tehtävänä on kaupunkikäsityön historian esitteleminen. Yli 30 eri alojen verstasta kertovat kaupunkikäsityön historiaa ja käsityöläisten asuntoja.

Museon ainutlaatuisuus perustuu alkuperäiseen rakennuskantaan, jota ei ole tuotu muualta.

Museossa on kävijöitä vuosittain noin 50 000 henkeä. Yksittäiset ruuhkahuiput ovat toukokuussa luokkaretkien aikaan sekä elokuussa Käsityötaitopäivien aikana.

Luostarimäen käsityöläismuseon vieressä toimii Kahvila Kisälli, joka on avoinna museon aukioloaikoina.

Lisätiedot täältä

Tai täältä