Louhisaaren kartano


Marskin syntymäkoti upeassa kunnossa

 

Opasteet ovat selkeät. Ensin Raisiosta pienen matkaa Kustavintietä. Pian ilmestyy tievarteen opastaulu: Louhisaareen kartano. Siitä vasemmalle Lemun kautta Askaisiin.

 

Lou1

Valkoiseksi rapatun kirkon kohdalla kyltti osoittaa merenrantaan, Louhisaaren kartanolle.

Kirkolta alkaa lähes kolme kilometriä pitkä puukuja. Muutamaa sataa metriä ennen kartanon pihamaata tie tekee jyrkän mutkan. Liekö outo kurvi johtunut vuosisatoja sitten vallinneista maanomistusoloista? Jätän auton parkkipaikalle ja tepastellen loppumatkan arvokkaasti koivukujaan pitkin kartanon rautaportille. Eteeni avautuu poikkeuksellinen näkymä Suomessa: hyvin säilynyt italialaistyylinen myöhäisrenessanssilinna. Näkymä on liki samanlainen kuin 1650-luvun lopussa, jolloin linna valmistui.

Louhisaaren kulta-aikana paikkaa kutsuttiin sen ruotsalaisella nimellä Villnäs. Louhisaari-nimi vakiintui vasta vuosisatoja myöhemmin. Kartanon omistajat henkilökuntaa myöten olivat täysin ruotsinkielisiä. Hienosteluun tarkoitettua ranskan kieltäkin kuultiin kartanon huoneissa enemmän kuin suomea. Rahvaaseen herrasväki törmäsi korkeitaan kylän kirkossa.



Sisätiloissa opastettu kierros


Kartanolinnaan tutustutaan vain oppaan avulla. Hyvä niin, sillä hänen kertomuksillaan kartanon historia avautuu vierailijoille parhaiten. Opas Sari Asikainen avaa ryhmälleen hiekkakiviportaalin reunustaman jykevän tammioven. Sen kautta päästään päärakennuksen eteishalliin.

- Sisätiloissa alin ja kolmas kerros ovat pääosin 1600-luvun asussa, toinen kerros on sisustettu 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun tyyliin. Molemmat mahtisuvut, Flemingit ja Mannerheimit ovat tasapuolisesti edustettuina, kertoo Sari Asikainen johdattaen ryhmänsä aluksi ylimpään kerrokseen.

Lou2

Louhisaaren kartanon rakennutti Ruotsin aatelistoon kuulunut ylikäskynhaltija, amiraali Herman Fleming. Linna valmistui samaan aikaan Flemingin rakennuttaman Askaisten kappelikirkon kanssa. Flemingin suku omisti kartanon vuoteen 1791, jolloin suku myi sen verovelkojen vuoksi. Muutaman omistajavaihdoksen jälkeen vuonna 1795 linnan osti Ruotsista Suomeen muuttanut kreivilliseen säätyyn korotettu vapaaherra Carl Eric Mannerheim.

Vuodesta 1863 lähtien Louhisaaressa asui Carl Ericin pojanpoika Carl Robert Mannerheim. Hän oli liikemies, yksi Kuusankosken paperitehtaan perustajista. Hänen pojastaan Carl Gustaf Emil Mannerheimista tuli Louhisaaren tunnetuin asukas, tasavallan presidentti ja sotamarsalkka.

Viimeinen Mannerheim-suvun omistaja oli Carl Robertin sisko Eva Vilhelmiina Mannerheim, joka muutti Ruotsiin vuonna 1903 ja myi Louhisaaren talousneuvos Oskar Hannukselle. Hänen tytär Inkeri Hovinen myi kartanon Mannerheimin ratsastajapatsasvaltuuskunnalle, joka lahjoitti sen Suomen valtiolle vuonna 1961. Kunnostustöiden jälkeen Louhisaari puistoalueineen avattiin yleisölle vuonna 1967.





Kolmikerroksinen aateliskartano


Louhisaari edustaa tyypillistä Ruotsin vallan aikaista aatelislinnaan, jonka kerrokset oli varattu kukin eri tarkoitusta varten. Pohjakerros oli tarkoitettu taloustilaksi ja palvelusväen käyttöön. Toinen kerros oli pyhitetty isäntäväelle ja kolmannessa kerroksessa olivat juhlahuoneet.

- Juhlasalin kattomaalaukset ovat hyvin säilyneitä, koska niitä ei ole koskaan pilattu päällemaalauksella. Kattomaalauksissa näkyy muun muassa Louhisaari hollantilaiseen maalaismaisemaan sijoitettuna, kertoo Sari Asikainen.

Oppaan kehotusta noudattaen siirrymme alkuperäisten puulattioiden suojaamia mattoja pitkin seuraavaan huoneeseen, Pirunkamariin. Se on linnan mielenkiintoisempia huoneita, jo pelkästään sen takia, että siellä kerrotaan kummittelevan. Erikoinen nimi on tullut pellavatapettiin maalatusta satyyrinpäästä. Tarinan mukaan huoneen yhteen pilariin on muurattuna Flemingin puoliso.

- Carl Robertin lasten ollessa pieniä tässä huoneessa asui preussilaista tiukkaa kuria pitänyt kotiopettajatar. Lapset eivät hänestä pitäneet, vaan halusivat päästä opettajastaan eroon. Säikyttääkseen hänet lapset kiipesivät yöllä kummittelemaan huoneen yläpuolella sijaitsevalle ullakolle, kertoo Sari Asikainen.

Vaikka päärakennuksen kolmas kerros on omistettu ensimmäisille omistajille, Flemingeille, löytyy sieltä eräs kartanon mielenkiintoisimmasta Mannerheim-sukuun liittyvistä muistoista. Kaikki haluavat nähdä niin sanotun Sinisen huoneen, jossa Carl Gustaf Emil Mannerheim syntyi vuonna 1867. Makuukamari on sisustettu 1800-luvun lopun tyyliin.

Ennen kuin siirrymme palvelusväen kierreportaita pitkin toiseen kerrokseen, ehdimme ihmetellä pientä luukkua. Julma Herman Fleming telkesi sen taakse vaimonsa ollessaan itse matkoilla.

Lou3


 

Toinen kerros omistettu Mannerheimeille


Mannerheimien aikana kolmannen kerroksen merkitys juhlahuoneistona väheni. Toisen kerroksen arvo sen sijaan kasvoi. Siellä sijaitsivat asuinhuoneiden ohella myös edustustilat. Suurin osa esillä olevista huonekaluista ja esineistä on kuulunut Mannerheim-suvulle. Oppaan johdolla tutustumme muun muassa isoäiti Eva Vilhelmiinan makuukamariin, kustavilaisilla huonekaluilla koristeltuun Isoon salonkiin ja kirjastohuoneeseen, jonka kaapeissa on suvulle kuulunutta kirjallisuutta. Mielenkiintoinen yksityiskohta on ruokasalin ranskalaistyylinen kattaus kauniine posliiniastioineen.

Päärakennuksen kierroksen jälkeen voi omatoimisesti tutustua esimerkiksi sivurakennuksen biljardihuoneeseen, joka oli marsalkka Mannerheimin käytössä hänen nuoruudessaan. Englantilaistyylisessä puutarhassa on leikkimökki, jossa Carl Gustaf ja hänen kuusi sisarustaan aikoinaan leikkivät.

Louhisaari sijaitsee Mynälahden pohjukassa, tai tarkemmin sanottuna sijaitsi. Maankohoamisen myötä rantaviiva on paennut kauas. Merta hädin tuskin näkee puiden lomitse. Puiston perälle on sijoitettu kylpylähoitoon tarkoitettu Merikylpylä, joka vielä 1800-luvun alussa oli aivan merenrannassa.

Louhisaaren retkeen kannattaa lopuksi sisällyttää käynti Askaisten kirkossa. Sen hautausmaalla on Mannerheimien sukuhauta ja sisäpuolella alttarin edessä lattian alla Flemingien sukuhauta.

 

Lou4

Faktat


Sijainti
: Askaisissa (Louhisaarentie 244) 30 kilometriä Turusta.

Avoinna: Toukokuun puolesta välistä elokuun loppuun joka päivä klo 11-17. Opastukset alkavat puolen tunnin välein.Syyskuussa otetaan vastaa ryhmiä varaamalla aika ennakkoon (02-431 2555).


Louhisaarelle täydet pisteet

Jo pikkupoikana koulun historiantunnilta iskostui mieleeni tieto, että sotamarsalkka Mannerheimin syntymäpaikka on Louhisaaren kartano. Saman muistaa varmasti suurin osa suomalaisista. Meni vuosikymmeniä, kunnes yleissivistyksessäni ollut aukko tuli paikattua. Kotioveltani ei mennyt kuin puolituntia Askaisten Louhisaaren kartanon pihamaalle. Jälleen tuli todettua, että on turha lähteä merta edemmäksi kalaan. Omassa maakunnassakin riittää paljon mielenkiintoista nähtävää.

Louhisaaren kartanolinna on jo sellaisenaan arvokas kohde, mutta Mannerheimin voitto Suurin Suomalainen -äänestyksessä houkuttelee lisää väkeä. Viime vuosien aikana linnan toiminnassa on tapahtunut uudistuksia. Ja panostus näkyy. Yhtenäiseen asuun pukeutunut henkilökunta on avuliasta ja ammattitaitoista. He ovat silminnähden ylpeitä Louhisaarestaan. Linnan sisätiloissa voi liikkua vain oppaan johdolla. Kierroksia on tiheään, puolen tunnin välein. Matkailijat saavat monipuolisen kuvan kartanosta ja sen historiasta. Ja tämä kaikki hyvin edullisesti: viidellä eurolla! Harvinaista Suomessa.

Aurinkoisen päiväni kruunaan Louhisaaren kartanon pihapiirissä toimiva kahvila-ravintola. Hinta-laatu on sielläkin kohdallaan. Hattua pitää nostaa rohkeudesta ylläpitää ravintolaa syrjäisellä paikalla, kun matkailukausi on Suomessa kovin lyhyt.

Lou5