Tervehtiä voi koputtamallakin


Saksalainen on kotinurkissaan kohtelias ja ystävällinen. Mitä pienempi paikkakunta, sitä yleisemmin tervehditään tuntemattomiakin.

Ter1


 

Ei pidä hämmentyä, jos iltakävelyllä vastaan tuleva saksalainen toivottaa Guten abend. Siihen tulee tietysti myös aina vastata samalla tavoin.

Olin pienessä syrjäkylässä entisen DDR:n alueella. Nälkä ja jano pakottivat poikkeamaan perinteiseen oluttupaan, kneipeen. Ne ovat mutkattomia kansankuppiloita, olohuoneen jatkeita, joissa tarjoillaan olutta ja tuhtia saksalaista ruokaa.

Astuessani sisään savunsekaiseen olutkuppilaan kuului pöydistä rytmikästä koputusta…kop, kop. Se on saksalainen kohteliaisuus, jolla sisääntulija, tuttu tai tuntematon, toivotetaan tervetulleeksi. Samalla myös uusi asiakas tervehtii nyökkäämällä ja toivottamalla hyvät illat jokaiselle pöydälle.

Ystävällistä kansaa siis. Tosin tupakoimattomuudesta ei ole tietoakaan. Lupaa savukkeen sytyttämiselle ei tule kenellekään edes mieleen kysyä, eipä sitä kyllä kukaan vaadikaan. Kneipe on niin täynnä tupakansavua, että silmiä kirvelee.

- Kyllä Saksassakin ennemmin tai myöhemmin tupakanpoltto kielletään. Laki on jo valmisteilla, vakuuttaa tarjoilija tuodessaan pöytääni puolen metrin pituisen bratwurstin kermaisen perunasalaatin ja hapankaalin kera. Kuolema lautasellani, toteaisi joku.

Seuraavaksi sisään astuu parrakas mies, joka jo ovella toivottaa kaikille kuuluvasti Guten abend ja käy sen jälkeen erikseen koputtamassa jokaiseen pöytään…kop, kop. Myös minun pöytääni.

Illan mittaa oluttupa täytyy. Yhdessä kulmassa laitetaan pöydät yhteen ja isohko seurue pitää äänekkäästi yhdistyksensä kokousta. Samalla nautitaan sianpotkaa ja olutta. Kolme ystävystä iskee korttia tosissaan naapuripöydässä. Vanhempi pariskunta, sodan kokeneita ovat tulleet myös istumaan iltaa ja syömään. Vanhan miehen ilme kirkastuu, kun kerron olevani Suomesta.

Illan mittaan, kun väkeä alkaa poistua, kuuluu taas pöydistä koputusta. Vedän takin niskaani, nyökkään kohteliaasti kaikille ja toivotan aufwiedersenit. Ja taas pöydistä kuuluu kop, kop…