Tbilisi kohentaa kasvojaan

Suomalaisturisti on vielä harvinaisuus

Näkymä hotelli Marriotin huoneeni ikkunasta kertoo oleellisen. Asun itse länsimaisena turistina leuhkasti neljän tähden majapaikassa. Sänkyni untuvapeittojen ja -tyynyjen seasta silmäilen ikkunasta avautuvaa Georgian pääkaupungin Tbilisin aamuista kaupunkinäkymää

tpi1

Yöllä saapuessani kaupunkiin iltavalaistus hämäsi. Ensivaikutelma oli kiehtova, mutta nyt päivänvalossa, kaupungin todellinen arki valkenee. Moni rakennus odottaa kunnostusta. Osa kenottaa täysin tyhjillään, osan rakentaminen on jäänyt kokonaan kesken.

Toki joitakin rakennuksia on jo ehditty lyhyen, mutta vaikean itsenäisyyden aikana kunnostaa. Vastapäätä hotelliani, Vapaudenaukion toiselle laidalle, on valmistumassa uusi loistohotelli. Aukion yhdellä sivustalla kunnostettavan kaupungintalon kimpussa hyörii kymmeniä rakennusmiehiä. Suomessa totutuista turvamääräyksistä ei ole tietokaan. Miehet kieppuvat heppoisten rakennustelineiden päällä. Kaivinkoneen rouhiessa maata seuraa tusina työmiestä kädet taskussa syvenevää kaivantoa tuijottaen. Tästä huolimatta Georgian työttömyysluvut ovat murheelliset, liki kolmannes on vailla työtä.

Moneen kertaan tuhottu

Tbilisi sijaitsee syrjässä. Tänne ei eksy sattumalta. Tbilisi oli vuosisatojen ajan idästä tulleiden karavaanien kauttakulkupaikka. Tosin kaikki tänne saapuneet vieraat eivät tulleet ystävinä. Persialaiset, arabit, mongolit ja osmanit tuhosivat kukin vuorollaan Tbilisin. 1800-luvun alusta kaupunki kuului Venäjän keisarikuntaan ja sen hajottua Neuvostoliittoon.

Neuvostovallan aikana matkailijat saapuivat Georgiaan Mustanmeren rannalle, ei niinkään Tbilisiin, joka sijaitsee sisämaassa. Vuosikymmeniä kestänyt neuvostoaika jätti kuitenkin oman jälkensä pääkaupungin arkkitehtuuriin ja ihmisten arkeen. Kaikkialla kohoaa neuvostoaikaisia betonikolosseja. Miljoonakaupungin ränsistyneet lähiöt ovat juuri sellaisia kuin kaikkialla Neuvostoliiton alueella. Palvelu kaupoissa on yhä olematonta ja plyysiverhoilla koristelluiden museoiden henkilökunta ei juurikaan hymyile.

tpi2


Kohti uutta nousua


Muutoksen tuulet ovat kuitenkin puhaltamassa. Maan suojelupyhimys Pyhä Yrjö ratsastaa Vapaudenaukion, entisen Leninin aukion keskellä kullattu pinta kiiltäen. Rinteeseen pystytetty Stalinin patsas on saanut väistyä: samalla paikalla jättikokoinen Äiti Georgia -patsas kohoaa korkeuksiin miekka toisessa ja viinimalja toisessa kädessään. Venäjänkieliset katukyltit ovat vaihtuneet. Tilalle ovat tulleet georgiankieliset koukerot sekä länsimaiset kirjaimet.

Suurkaupungin sisäistä liikennettä hoidetaan uudenkarheilla keltaisilla busseilla. 1990-luvun alussa Tbilisiin hankittiin samalla kertaa tuhat uutta linja-autoa! Neuvostoajasta ovat toki jäljellä maršrutkat, röttelöiset pikkubussit, joiden kyytiin voi hypätä melkein missä vaan. Onpa kaupungissa metrokin, tosin linjoja on vain kaksi. Julkisen liikenteen pitää olla tehokas, onhan Tbilisissä yli miljoona asukasta. 1990-luvulla kaupungissa kävi kato, sillä tuhannet muuttivat ulkomaille. Nyt kaupungin väkiluku on kääntynyt kasvuun.

Värikäs sisäpolitiikka


Neuvostovallan aikana Georgiassa kävi miljoonia venäläisiä turisteja. Nyt he ovat kadonneet. Matkailu on kuitenkin nousussa, sillä turisteja saapuu Iranista ja Euroopan unionin maista, kuten Italiasta ja Saksasta. Viime vuonna Georgiassa vieraili jo liki miljoona turistia. Suomalaismatkailijat ovat jo löytäneet naapurimaan Armenian, mutta Georgiassa ja Tbilisissä määrät ovat olleet toistaiseksi vähäisiä.

Tbilisin korkeuserot ovat suuret. Ympäröivien vuorten välissä virtaava Mtkvari-joki jakaa kaupungin kahtia. Joen länsirannalla sijaitseva mahtipontinen presidentinpalatsi muistuttaa kupoleineen Berliinin valtiopäivätaloa. Georgian värikäs sisäpolitiikka kärjistyi oitis maan itsenäistyttyä vuonna 1991. Jatkuva riitely johti nopeasti maan ensimmäisen presidentin Zviad Gamsakhurdian eroon.

Presidentin paetessa maasta johtoon asettui Eduard Ševardnadze. Hänkin joutui luopumaan vallasta muun muassa korruptiosyytösten vuoksi vuonna 2003. Tbilisissä puhkesi niin sanottu veretön Ruusujen vallankumous, jonka jälkeen presidentiksi valittiin Mikheil Saakašvili. Vaikka hän on onnistunut uusimaan virkansa, on ratkaisematon sisällissota ja maan heikko taloudellinen tilanne vähentänyt Saakašvilin suosiota.

Kaikkialla Tbilisissä liehuu jättimäinen Georgian valkopohjainen punaristilippu. Siihenkin suhtaudutaan ristiriitaisesti, sillä vuonna 2004 käyttöön otettu lippu oli Mikheil Saakašvilin johtaman opposition käyttämä symboli. Eli lippu on todellisuudessa Saakašvilin oman puolueen lippu.


tpi3

Monikulttuurillinen ilme


Marriot-hotellini sijaitsee hyvällä paikalla. Kaupungin pääkatu, maan kansallisrunoilijan Rustavilin mukaan nimetty katu lähtee hotellini edestä. Katu on matkailijalle hyvä väylä, sillä kaupungin tärkeimmät nähtävyydet sijaitsevat pääkadun varrella: teatteri, ooppera, Kansallismuseo, Kaunotaiteenmuseo, parlamenttitalo, kaupat ja kahvilat. Rustavili-katu päättyy Ruusujen vallankumouksen aukiolle, jota neuvostovallan aikana kutsuttiin Tasavallanaukioksi. Markkinatalouden tulosta Tbilisiin todistaa Georgian ainoa McDonald’s-ravintola.

Tbilisin historia ulottuu kauas vuosisatoja taaksepäin. Kaupungin vanhin osa, joen itärannalla sijaitseva vanhakaupunki on baareineen ja kahviloineen iltaelämän keskus. Tbilisin monikulttuuriseen ilmeeseen kuuluu vanhankaupungin kupeessa sijaitseva turkkilainen kylpylä rikintuoksuine vesialtaineen. Tbilisi (suomeksi lämmin paikka) on saanut nimensä kuumien lähteiden mukaan. Synagoga muistuttaa kaupungin juutalaisista, joista suurin osa on muuttanut Yhdysvaltoihin ja Israeliin.

Tbilisi on uskonnollisesti suvaitsevainen kaupunki: sen keskustassa lähellä toisiaan sijaitsee kirkko, moskeija ja synagoga. Suurin osa kaupungin asukkaista on ortodokseja. Uskonnolla onkin tärkeä osa ihmisten arjessa, onhan georgialaiset eräs ensimmäisistä kristityistä kansoista. Kirkoissa käydään ahkerasti. Naisturistin kannattaa ottaa mukaan huivi, sillä ilman hiuksia peittävää vaatetta ei ole asiaa kirkon sisätiloihin.

tpi4