Pako Alcatrazista

Hollywood loi myyttisen maineen 

Yksikään vanki ei onnistunut pakenemaan pahamaineiselta Alcatrazin vankilasaarelta sen lähes 30-vuotisen historian aikana. Tai ehkä sittenkin…

Alca1


 

- Alcatraz rakennettiin, jotta mätämunat voivat olla yhdessä. Minut valittiin virkaani, jotta estän lemun leviämisen. Kukaan ei ole onnistunut pakenemaan Alcatrazista. Eikä tule onnistumaan, totesi vankilajohtaja Paul Madigan itsevarmasti Frank Lee Morrisille, tuoreelle saarelle tuomitulle pankkirosvolle.

Vankilaviranomaisten testeissä Frank Lee Morris luokiteltiin huippuälykkäisiin. Aiemmat vankilat eivät olleet häntä pidätelleet. Vuonna 1960 hänet siirrettiin superturvalliseen Alcatraziin.

- Olen keksinyt pakoreitin. Rakennus on vanha. Kostea ilma syövyttää sementtiä. Suola ruostuttaa metallin. Kaivoin seinää ristikon ympäriltä kynsileikkurilla. Voin kaivaa ristikon irti ja suurentaa reiän huoltokanavaan, paljasti Frank Lee Morris kolmelle kohtalotoverilleen.

Tästä alkoi monimutkaisen suunnitelman toteuttaminen. Vuonna 1979 valmistunut Don Siegelin ohjaama elokuva Pako Alcatrazista  kertoo tarkasti maailman kuuluisimman vankilapaon yksityiskohdat. Frank Lee Morrisin (Clint Eastwood) ja Anglinin veljesten (Jack Thibeau, Fred Ward) pako ei ole ikuistettu pelkästään klassikkoelokuvaan, sillä myös Alcatrazin vankilamuseossa esitetään havainnollisesti vuoden 1962 paon yksityiskohdat.

Uimalla pakeneminen mahdotonta

Lautta vie minut muiden uteliaiden kera kymmenessä minuutissa Fisherman’s Wharfin laiturista Alcatrazin saarelle. San Franciscon aurinko lämmittää mukavasti ja merimatkaakin on vaivaiset pari kilometriä. On vaikea uskoa, että uimalla pakeneminen oli mahdotonta. Uintimatkan itse asiassa todisti mahdolliseksi 17-vuotias Gloria Scigliano uimalla saarelta mantereelle lokakuussa vuonna 1933.

Alcatrazin viimeinen pakoa yrittänyt vanki John Paul Scott selvisi myös kylmästä uintimatkastaan vuonna 1962. Hänen onnistui uida maihin lähellä Golden Gate –siltaa, mutta Scottilla ei riittänyt voimia nousta vedestä. Paikalle sattumalta tulleet ja Scottin lähtöpaikasta tietämättömät koulupojat auttoivat puolitajuttoman miehen ylös vedestä ja toimittivat hänet sairaalaan.



Alca2

Pako tuuletuskanavan kautta


Alcatrazin vankilassa esitellään karkureiden vankikoppeja. Suurin mielenkiinto kohdistuu sellien takaseinän tuuletusritilään, jonka poistamalla kolmikko ryömi selliosastojen väliseen huoltokuiluun ja sieltä edelleen vankilan katolle. Pakoreitti jatkui merenrantaan, jonne karkulaisten jäljet päättyivät.

Pako vaati seitsemän kuukauden valmistelun. Vangit rakensivat jopa sähköporan pöytätuulettimesta; sen avulla he onnistuivat murtautumaan ilmastointikanavaa pitkin katolle. Oleellisin yksityiskohta oli paperimassasta ja parturista vohkituista hiustupoista tehdyt peiton alle asetetut tekopäät. Niiden avulla karkulaiset onnistuivat hämäämään vartijoita seuraavaan aamuun asti.

Kirjojen ja lehtien lukeminen oli vangeille tärkeää. Ennakkosensuuri piti huolen siitä, että kirjoista ei löytynyt seksiä, väkivaltaa tai kohtia, jotka olisivat innoittaneet uusiin rikoksiin. Silti karannut kolmikko löysi Popular Mechanics -lehdestä pelastusliivien teko-ohjeet.

Allan West (elokuvassa Charley Butts), porukan neljäs jäsen ja Morrisin seinänaapuri, löydettiin pakoyön jälkeisenä aamuna omasta sellistään. Häntä pidetään kuitenkin pakosuunnitelman todellisena ideoitsijana.

Alcatrazin liittovaltion vankilavuosien aikana (1934-63) kirjattiin 14 eri pakoyritystä. Näihin osallistui yhteensä 34 vankia. Moni ei ehtinyt edes veteen asti, kun heidät napattiin kiinni. Seitsemän ammuttiin pakoyrityksen yhteydessä. Osa kadonneista huuhtoutui myöhemmin kuolleena rantaan. Vuonna 1937 Ralph Roenin ja Theodore Colen ruumiita ei koskaan löydetty. Virallisen teorian mukaan hekin hukkuivat.

Alca3

 

Vankilan sulkeminen


Valmistuttuaan Alcatraz oli maailman nykyaikaisimpia vankiloita. Sitä pidettiin myös karkaamisen kannalta Yhdysvaltain varmimpana paikkana. Muun muassa selliosastot sijaitsivat keskellä suurta betonirakennusta, joten vanki ei voinut kaivaa tunnelia ulkoseinän läpi. Ovien avaaminen ja sulkeminen tapahtui sähköisesti vain kontrollihuoneesta. Vankien joukossa kulkevilla vartijoilla ei ollut asetta, mutta käytävien yläpuolelle sijoitetuilla ja vahvasti aseistetuilla vartijoilla oli esteetön näköala käytäville.

Vartijoiden käytös ei ollut brutaalia, mutta vankilasäännöt olivat tiukat. Päivärutiinit etenivät tarkan aikataulun mukaisesti. Vangit esimerkiksi laskettiin 13 kertaa vuorokauden aikana. Sopeutumattomat pääsivät ”D”-osaston eristysselleihin. Monille riitti parannukseen muutama päivä, mutta osa saattoi viettää eristyksessä kuukausia, jopa vuosia.

Vankilasaaren ylläpito tuli kalliiksi. Kolmea vankia varten oli yksi vartija. Saarella oli 300 asukasta, henkilökunnan perheitä lapsineen. Alueella oli muun muassa oma kauppa ja posti. Lapset kuljetettiin päivittäin mantereelle kouluun ja takaisin.

Alcatraz suljettiin vuonna 1963 presidentti John F. Kennedyn päätöksellä. Viralliseksi syyksi ilmoitettiin vankilan ylläpidon kalleus. Todellisuudessa vankeinhoito oli Yhdysvalloissakin mennyt eteenpäin ja Alcatrazia pidettiin epäinhimillisenä paikkana.

Tätä mieltä Tapani Maskula


Pako Alcatrazista on tyypillinen Don Siegelin ohjaustyö ansioineen ja virheineen. Se edustaa asetelmistaan sangen kunnianhimoista näkemystä äärimmäistä kuria noudattavan vankilalaitoksen kyseenalaisuudesta ja tehottomuudesta rankaisuvälineenä. Silti tositarina kalliosaarelta pakoa hautovasta antisankarista jää teemoiltaan hieman ohueksi ja pinnalliseksi.

Sigel ei koskaan kiinnitä huomioita sellaisiin ”hyvän” ohjaajan tunnusmerkkeihin, kuten näyttelijävalintoihin tai luonnekuvauksiin. Sisältöä tukevia psykologisia hienouksia filmistä on siis turha hakea, mutta tämän koulukunnan tuotteelta niitä ei kannata edes vaatia. Pako Alcatrazista etenee kohti huipennusta pelkästään kuvan dramatiikan, oivallisen rytmityksen ja ulkoisten jännitteiden varassa. Se edustaa parhaimmillaan fyysistä elokuvaa, jonka jääkylmän kosketuksen voi miltei tuntea ihollaan.

Alca4

Elokuvan Faktat

Käsikirjoitus: J. Campbell Bruce.

Ohjaus: Don Siegel.

Tuottaja: Don Siegel.

Musiikki: Jerry Fielding.

Päänäyttelijät: Clint Eastwood, Jack Thibeau, Fred Ward, Larry Hankin.

Valmistusvuosi: 1979, 1 h 47 min.

Ensiesitys Suomessa: 25.1.1980.


 


Vankilamuseoon tutustuminen


Miten sinne pääsee  Alcatraz sijaitsee San Franciscon lahdella. Mantereen puolelta sinne pääsee lautoilla (The Blue & Gold Fleet ferry), jotka lähtevät laitureista 41 (Pier 41) tai 39 (Pier 39). Laivat kulkevat pääsääntöisesti klo 9.30-16.30 puolen tunnin välein, mutta lähtö- ja paluuajat vaihtelevat hieman vuodenajasta riippuen. Saarella voi viettää vaikka koko päivän. Varmista milloin viimeinen lautta lähtee, sillä saarella ei voi yöpyä.

Hyvä tietää  Vankilamuseoon voi tutustua omatoimisesti audiolaitteiden avulla. Opastuksen avulla siirrytään paikasta toiseen. Kuuntelulaitteen välityksellä entiset vartijat ja vangit kertovat värikkäästi elämästään saarella. Ota mukaan lämmintä vaatetta. Vankilasaarelle järjestetään myös erityisiä iltakierroksia (lisätiedot alla olevista internet -osoitteista).

Vältä ruuhkaa  Päivittäin myytäviä lippuja on rajoitetusti. Kannattaa tulla jo aamulla paikalle. Lipun voi varata myös etukäteen internetistä (www.blueandgoldfleet.com tai http://alcatrazcruises.com).

Lisätiedot 

www.nps.gov/alcatraz (Alcatrazin viralliset sivut)

www.alcatrazhistory.com (Alcatrazin historia).