Rutto autioitti kaupungit


Rukous ja pakeneminen olivat ainut tapa pelastua

Rutto oli Jumalan lähettämä rangaistus. Vain rukous auttoi selviytymään siitä. Parasta oli kuitenkin paeta kaupungista. Ruton iskiessä kaupunki autioitui, kun väki pakeni kauhun vallassa maaseudulle.

Rut1


 

Rutto kauhistutti eurooppalaisia antiikin ajoista lähtien aina 1700 -luvulle saakka. Kuolemaa levittävä kulkutauti, rutto pelotti ihmisiä enemmän kuin yksikään toinen kulkutauti. Se lamaannutti  koko yhteiskunnan ja autioitti kokonaisia kaupunkeja.

Pelätty kulkutauti ilmaantui aina kuin tyhjästä, yllättäen. Se saapui epäsäännöllisin väliajoin, eikä se säästänyt ketään. Rutto raivosi erityisesti nuorten ja voimakkaiden ihmisten keskuudessa tehden siten valtavan vaikutuksen sen ajan ihmisiin. Oireitten ilmaantuessa kuolema seurasi parissa päivässä.


 

Vainajat haudattiin kaupungin ulkopuolelle


Usein rutto tappoi ihmisiä niin nopeasti, että kaikkia ei ehditty haudata asianmukaisesti. Kaupungin kaduilla virui vainajia, sillä oli vaikea saada palkattua väkeä hautaamista varten ihmisten pelätessä tartuntaa. Koko kaupunki muistutti ruumishuonetta. Viranomaisten antamien ohjeiden mukaan kulkutautiin kuolleet tuli haudata tarkoitusta varten varatuille omille hautausmailleen kauas asutuksesta ja ennen kaikkea nopeasti ilman kirkollisia seremonioita.

Vainajien kuljetusta varten oli hankittava sellaiset vaunut, että heidät voitiin  kuljettaa yöllä kaupungin läpi ilman muiden cauhistusta.

- Turussa 1600-luvulla ruttoepidemian uhreja haudattiin kirkkomuurin pohjoispuolelle sekä Hämeen tulliportin ulkopuolelle, ja 1700 -luvulla oli varattu ainakin yksi yhteishauta, joka sijaitsi Uudenmaantullin takana Santamäessä, tietää dosentti Mika Kallioinen Turun yliopiston historian laitokselta.



Salahautaamista kirkkomaahan

 
Pikahautauksen takia vainajia ei aina ehditty siunata, mikä herätti omaisissa suurta  huolestuneisuutta. Myös viimeinen lepopaikka kaukana kirkkomaasta herätti vastustusta.  Viranomaiset vakuuttivat, että kaikki on Herran maata eli kukaan ei joutuisi kadotukseen  hautapaikkansa takia. Ilmeisesti vainajia kuitenkin haudattiin salaa kirkkomaahan.  Saatettiinpa joskus jopa kaivaa vainaja ylös helvetin maasta ja haudata uudestaan siunattuun  maahan.

Suomi ei ollut eristäytynyt lintukoto, vaan muualla raivonneet kulkutaudit saapuivat myös tänne ennemmin tai myöhemmin. Epidemiat seurasivat samoja reittejä kuin ihmisetkin. Pääasiassa taudit levisivät Suomeen Tukholmasta ja muista Itämeren alueen kaupungeista, erityisesti Räävelistä eli Tallinnasta, laivoilla saapuneiden ihmisten matkassa. Osa taudeista tuli maitse idästä esimerkiksi sotaväen mukana.


Virkavallan keinot olivat karanteeni, eristäminen

 

ja savustaminen


Jos yksittäinen ihminen turvautui rukoukseen, saattoi viranomaiset turvautuivat karanteeniin, jonka avulla ruttoa mahdollisesti kantaneiden ihmisten pääsy kaupunkiin estettiin.

- Ruttovuosina Turun maistraatti kielsi sakon uhalla majoittamasta Tukholmasta, Tallinnasta tai Riiasta tulevaa väkeä, tietää Mika Kallioinen.

Jos varotoimista huolimatta rutto kuitenkin ilmaantui kaupunkiin, piti sairastuneet eristää nopeasti. Kaikki talot, joissa oli ruttoa, piti merkitä suurella porttiin maalatulla ristillä. Viranomaiset korostivat savustamista ja puhtaudesta huolehtimista. Savustaminen oli tervan ja katajanoksien polttamista sisätiloissa, millä uskottiin olevan puhdistava vaikutus. Jos joku talossa oli kuollut ruttoon, piti hänen vaatteensa ja tavaransa puhdistaa, mieluummin tuhota. Saatettiinpa ruton saastuttamat talot jopa polttaa Turussakin maan tasalle.

- Turussa ruttoon kuolleiden määrä oli kuitenkin vähäisempää kuin muualla Euroopassa, tähdentää  Mika Kallioinen.

 

Ruttopylväitä on eri puolilla Eurooppaa


Rutto iski aina salakavalasti. Se autioitti toiset kylät, mutta säästi toiset. Ruton raivosta selvinneet  pystyttivät kiitoksena selviytymisestään toinen toistaan komeampia ruttopylväitä. Niitä ilmaantui eri puolille Eurooppaa 1600-luvulla. Ruttopylväät sijaitsevat vielä nykyäänkin kaupunkien tärkeimmillä paikoilla, keskellä toria tai pääkirkon edessä. Yleisin aihe oli pylvään päässä tasapainoileva Neitsyt Maria apostolit ympärillään.

Kirkko oli kokenut ruton myötä arvovaltansa laskun, sillä Jumalan rangaistus oli kohdistunut kutsumusta noudattaneisiin pappeihinkin. Taivaallinen ihme oli kuitenkin pelastanut osan ihmisistä. Koristeelliset rokokoo- ja barokkityyliset ruttopylväät tukivat katolisen kirkon vastauskonpuhdistusta ja hallitsijan valtaa. Ajan parhaat taitelijat saivat tehtäväkseen suunnitella komeammat katolisen kirkon ruttomuistomerkit kuin mitä protestanteilla.

Ilmansaasteet ovat vaurioittaneet moni paikoin vanhoja ruttopylväitä. Kalkki- tai hiekkakivestä valmistetut muistomerkit ovat syöpyneet ajan saatossa. Alkuperäiset pylväät on kuitenkin entisöity tai siirretty kokonaan sisätiloihin suojaan ja samalla korvattu kokonaan uusilla.

Rut2

 

Kiinnostavaa tietää


Rutto oli alun perin jyrsijöiden bakteerisairaus (Yersinia pestis), joka leviää ihmiseen rotissa loisivan kirpun välityksellä. Ihmisestä toiseen se leviää myös pisaratartuntana.

Ruton pelätyin muoto on paiserutto, jonka synnyttämien tummien paiseiden mukaan tautia nimitetään myös mustasurmaksi. Kirpun puremasta ihmiseen siirtynyt bakteeri kulkeutuu imusolmukkeisiin, usein nivusiin, missä se aiheuttaa turvotusta, jopa omenan kokoisia paiseita.

Useimmat kuolivat aikoinaan ruttoon 2-3 päivässä oireitten ilmaantumisen jälkeen.

Suomeen rutto iski 1400-luvun alun ja 1700-luvun alun välisenä aikana 71 kertaa. Tauti raivosi Euroopassa jo 1300-luvulla, mutta tiettävästi se ei ulottunut Suomeen kertaakaan ennen 1400-lukua. Ruttoepidemioiden kausi päättyi Suomessa vuonna 1711, jonka jälkeen sitä ei ole tavattu meillä kertaakaan.

Vaikka rutto saattoi tappaa lyhyessä ajassa suuria määriä ihmisiä, olivat hinkuyskä, isorokko ja nälänhätä suurempia uhkia kuin satunnaiset ruttoepidemiat.