Paikkarin torppa


Elias Lönnrotin jalanjäljillä

Paikkarin torppa -kyltin on nähnyt jokainen vanhan Ykköstien kiireinen kulkija, mutta vain harva on poikennut perille. Siitäkin huolimatta, että moni osaa yhdistää suomalaisen suurmiehen Elias Lönnrotin Sammatissa sijaitsevaan torppaan.

Pai1

 

Paikalle kannattaa poiketa jo pelkästään idyllisen uussuomalaisen maiseman vuoksi.

Elias Lönnrotin syntymäkoti sijaitsee kauniilla paikalla. Kumpuilevassa maastossa taustalla kimmeltää auringon paisteessa Sammatin Valkjärven sininen vedenpinta. 1800-luvun alussa hirrestä rakennettu torppa aitarakennuksineen on pystytetty pienen mäen päälle. Pihapiiriä omenapuineen ympäröi sammaloitunut kiviaita. Paikkarin torpan matala maja on onnen tyyssija, sanoi Lönnrot osuvasti aikoinaan.

Paljon alkuperäistä jäljellä


Köyhän sammattilaisen räätälin pojasta tuli suurmies jo elinaikanaan. Vuonna 1884 kotikunnillaan kuolleen Elias Lönnrotin aikaansaannoksia osattiin arvostaa. Paikkarin torppa museoitiin pian hänen poismenonsa jälkeen. Monet torpan arvokkaista esineistä ja huonekaluista ovat alkuperäisiä.

- Museon sisustus on lähes kokonaan Lönnrotin veljentyttären Miinan ansiota. Hän keräsi setänsä kuoleman jälkeen paljon suvun hallussa säilyneitä ja torppaan kuuluneita esineitä, kertoo Paikkarin torpan museo-opas Petri Lehtonen.

Miina (Wilhelmiina) oli pitkään Lönnrotin perheen taloudenhoitajana aina setänsä kuolemaan asti. Miina asui viimeiset vuotensa Paikkarin torpan naapurissa ”Miinan mökissä”.

- Jos alkuperäisiä huonekaluja ei ollut enää jäljellä, hankki Miina vastaavia muualta tai niitä tehtiin Miinan muistikuvien perusteella. Miinan tietojen pohjalta julkaistiin Paikkarin torpan ensimmäinen opaskirjanen jo vuonna 1898, kertoo Petri Lehtonen.

Elias Lönnrotin vielä eläessä Zacharias Topelius listasi uusmaalaisen torpan Suomen silloisten tärkeimpien nähtävyyksien joukkoon. Tässä torpassa syntyi mies, jonka nimen koko Suomi mainitsee rakkaudella, kirjoitti Topelius 1800-luvun puolessa välissä julkaistussa kirjassaan. Lönnrotin 80-vuotispäivien kunniaksi Topelius kokosi juhlajulkaisun, jota varten hän oli kerännyt tietoja Lönnrotin nuoruudesta ja torpan historiasta.

- Tärkein Lönnrotin elämää käsittelevistä teoksista on Aarne Anttilan kirjoittama. Teos valmistui 1930-luvulla, joten Anttila pystyi rakentamaan Lönnrotin henkilökuvaan elossa olevien hänen aikalaistensa haastattelujen avulla, kertoo Petri Lehtonen.

Pai2


 

Näin elettiin muinoin Suomessa


Yli 100 vuotta sitten ihmiset olivat paljon lyhyimpiä kuin nykyisin. Paikkarin torppaan sisään astuessa pää kolahtaa helposti oven yläkarmiin. Tuvan sisustus kertoo, miten suomalaisissa matalissa torpissa aikoinaan elettiin vaatimattomasti. Tilaa hallitsee massiivinen keittonurkkaus patoineen. Sen edessä alkuperäiset lattialankut ovat kovertuneet kuopalle kolmen sukupolven häärätessä tulisijan äärellä. Suuri tuvan pöytä toimi ruokapöytänä sekä räätälin työpöytänä. Leivottaessa pöytälevy käännettiin toisin päin.

Elias Lönnrotin kehto ja sen vieressä seinälle ripustettu lusikkahäkki ovat alkuperäisiä. Ikkunan vieressä roikkuu Eliaksen isän komeat räätälinsakset. Myös lautashylly astioineen on alkuperäinen. Niistä osa on Lönnrotin isän ja isoisän veistämiä.

Paikkarin torpassa oli alun perin vain tupa. Eliaksen vanhin veli Henrik osti torpan isältään ja rakennutti sen yhteyteen pienen kamarin ja eteisen. Kamari on sisustettu Lönnrotin elämään liittyvillä esineillä ja huonekaluilla. Seinällä roikkuvat kopiot Eliaksen tohtorihatuista ja alkuperäinen tuohikontti, jota hän käytti paperikorina. Pöydällä on Lönnrotin itsensä valmistamat  kirjoitustelineet. Sylissä pidettävät telineet mahdollistivat kirjoitustyön muuallakin kuin kirjoituspöydän ääressä. Kamarin nurkassa on Lönnrotille kuulunut sänky.


Lukuhimo jo lapsesta alkaen


Lönnrot vietti lapsuutensa ensimmäiset vuodet Sammatissa. Hän oli erilainen lapsi, sillä Elias saattoi istua tuntikausia kirjan ääressä. Hän pakeni usein kodin riitaisaa ilmapiiriä ja juopottelevaa isäänsä ulos Valkjärvelle kalastamaan. Mukaan hän otti tietysti kirjan. Lukuhalukkuutensa takia Elias lähti koulutielle jo varhain. Opiskeluittensa vuoksi tuleva suurmies vietti myöhemmin Sammatin Paikkarin torpassa vain satunnaisia aikoja.

Lönnrot asui muun muassa Oulussa, Kajaanissa ja Helsingissä. Vanhemmalla iällä kotiseutu veti puoleensa. Elias vietti perheineen kesät vuokralaisena Valkjärven rannalla. Jäädessään eläkkeelle professorinvirastaan Lönnrot osti Nikun talon läheltä Paikkarin torppaa. Vuonna 1869 hän muutti syrjäiseen Lammin taloon, jota nyt Suomen Kulttuuriperinnön Säätiö ylläpitää museona. Lammin talo sijaitsee neljän kilometrin päässä Paikkarin torpasta.

”Ethän vaatine, että minun pitää kiitäen kulkea kautta seutujen, missä joka puu ja pensas, joka kivi, joka mäki, missä lammet, järvet, vuoret ja notkot puhuvat kieltä, jota niin hyvin ymmärrän”. Elias Lönnrot.


Pai3


Paikkarin torppa


Elias Lönnrotin lapsuudenkoti Valkjärven rannalla Sammatissa. Tarkista aukioloajat
:  (019) 356 659, www.nba.fi.



Lammin talo


Elias Lönnrotin vanhuudentalo Sammatin
Haarjärven kylässä neljä kilometriä Paikkarin torpalta.. Tiedustelut 041 466 7300,

www.kulttuuriperinto.fi.




Miinan mökki


Paikkarin torpan lähellä sijaitseva 1800-luvun asuinrakennus on saanut nimensä Elias Lönnrotin veljentyttären Miina Lönnrotin mukaan.  Tiedustelut 040 580 5718, www.sammattiseura.fi.

Sammatin kirkko


Hautausmaalla on Lönnrotien sukuhauta. Elias Lönnrot lahjoitti
kirkkoon Adolf von Beckerin maalaaman alttaritaulun. Avoinna kesällä klo 11-15.


Meijerimuseo tuo mieleen muistoja


Moni muistaa vielä, miten 1960-luvun lopulla kauppoihin ilmestyivät Valion maitopussit. Kauppakassin pohjalle maidot valuttanut eriskummallisuus hyödynnettiin uudestaan virkkaamalla pussin suikaleista mattoja. 1970-luvun puolivälissä muovitettu kartonkipakkaus syrjäytti muovipussit.

Nummi-Pusulan Ykköstien varressa sijaitseva Meijerimuseo palauttaa mieleen maidontuotannon kehityksen, muovisia maitopusseja unohtamatta. Valio osti vanhan jugendtyylisen meijerirakennuksen museotarkoitusta varten. Museo esittelee meijeritoiminnan kehitystä Suomessa 1800-luvun puolivälistä nykypäivään. Esillä on runsaasti esineistöä vuosien keräilytyön tuloksena. Museo kertoo myös Suomen meijeritoiminnan merkkihenkilöistä ja heidän kansainvälisistä 
saavutuksistaan. Esimerkiksi nobelisti Artturi Virtasen elämäntyö on vahvasti esillä.


Osoite:
Nummi-Pusula, Saukkola.

Avoinna: Kesällä tiistai- sunnuntai klo 11-16. Tarkista aukioloajat.

Tiedustelut: Nummi-Pusulan kirjasto (019) 373 420.

www.meijerimuseo.fi

 

Pai4