Suomen Urheilumuseo


Urheiluhullun paratiisi

Tuskin on parempaa sijoituspaikkaa Suomen Urheilumuseolle kuin vuoden 1952 kisoihin valmistunut Helsingin olympiastadion. Korkeuksiin kohoava stadionin torni on hyvä maamerkki. Sisäänkäynti urheilumuseoon tapahtuu lähes tornin vierestä.

Ur1

Jo 1930-luvulla perustettu valtakunnallinen erikoismuseo kerää, tallentaa ja asettaa näytteille kansalliskokoelmaa, joka kattaa liikuntakulttuurimme harrasteliikunnasta kilpaurheiluun. Kahteen kerrokseen sijoitettu museo jakautuu suomalaisen urheiluhistoriasta kertovaan näyttelyyn ja yläkerran olympiaosastoon.

Matti ja Paavo Suuret

Museoon sisään astuessa huomio kiinnittyy heti kahteen tunnettuun huippu-urheilijaan: Matti Nykäseen ja Paavo Nurmeen. Ensimmäiseksi mainittu urheilija ei ollut ihan tavallinen urheilija, niinpä ei ole Nykäsen mitaleidenkaan tarina aivan tavallinen. Mitalikokoelma oli pantattu velkojen vakuudeksi. Vaarana oli niiden myyminen ulkomaille. Kansalaiskeräyksen tuloksena kerättiin kasaan 300 000 markkaa, jolla summalla mitalit saatiin Urheilumuseon kokoelmiin. Nyt 42 mitalia on esillä museon parhaimmalla paikalla.

Suurin kaikista, Paavo Nurmi, on saanut arvoisena kunniapaikan. Lasivitriinissä on runsaasti Nurmi-rekvisiittaa: Wäinö Aaltosen veistämä muotokuva, Amerikan matkoilla mukana ollut varustelaukku, Nurmen käyttämä Turun Urheiluliiton kilpa-asu ja kuuluisa sekuntikello. Arvokkain esine on Nurmen kullattu piikkari. Se oli ensimmäisen kerran esillä New Yorkin maailmannäyttelyssä Suomen osastolla vuosina 1939-40. Paavo Nurmi oli juoksija Taisto Mäen kanssa varainkeräysmatkalla Suomen valtion tueksi. Samoihin aikoihin Suomessa elettiin kriittisiä Talvisodan hetkiä.

Nurmi juoksi Tahko Pihkalalta lainattu sekuntikello apunaan Pariisin olympiakisoissa. Kisojen jälkeen Nurmi palautti kellon takaisin Pihkalalle, joka myöhemmin kaiverrutti siihen tekstin: Tätä kelloa kantoi P. Nurmi juostessaan 1500, 5000 ja 3000 m olympiakisoissa 1924. Pihkala joutui auto-onnettomuuteen vuonna 1963. Eräs pikkupoika löysi onnettomuuspaikalta Pihkalan kellon ja toimitti sen Nurmelle. Tämä korjautti kellon ja antoi sen takaisin oikealle omistajalle. Tahko Pihkala luovutti kellon Urheilumuseolle vuonna 1974, vuosi Nurmen kuoleman jälkeen.


Ur2

Lassen kultaiset mitalit

Lasivitriinissä vierekkäin olevat Lasse Virenin neljä kultamitalia hätkähdyttävät. Kulta-Lasse on syystäkin näkyvästi esillä museossa. Olympiakisojen kultamitalit, Lassen Münchenin piikkarit ja Montrealin kilpa-asu tuovat mieleen mukavia muistoja. Vuonna 1976 Montrealin 5000 metrin loppuratkaisu oli todellinen jännitysnäytelmä, kestävyysjuoksuhistorian hurjimmista kilpailuista. Museon Virtuaali-Viren on hauska simulaattori, jonka avulla voi kilpailla Lassea vastaan juoksun viimeiset 200 metriä. Juoksumatto antaa tarvittaessa 50 metrin etumatkan. Se onkin ehkä tarpeen, sillä Viren juoksi viimeiset 200 metriä alle 27 sekunnin.

Lassen vieressä on kahden muun juoksijan muistoesineitä: Pekka Vasalan Münchenin 1500 metrin kultamitali ja Hannes Kolehmaisen piikkarit, numerolappu ja 5000 metrin kultamitali Tukholman olympiakisoista vuodelta 1912. Urheilu-uransa jälkeen Hymyilevä-Hannes perusti Helsinkiin urheiluvälineliikkeen. Monet suomalaiset juoksijat käyttivät Hannes-nimisiä piikkareita.



Radioääni Pekka Tiilikainen

Urheiluselostajiakaan ei ole unohdettu. Antero Merterannan hehkutusta ”Ihanaa, Leijonat, ihanaa”  jaksaa kuunnella loputtomiin. Mielenkiintoinen yksityiskohta on radioääni Pekka Tiilikaisen talvikisa-asu, sininen anorakki. Urheiluselostajat olivat aikoinaan etuoikeutetussa asemassa päästessään matkustamaan eripuolille maailmaa. Tiilikaisen anorakkiin ilmaantui kisamatkoilta lukematon määrä kimmeltäviä kisamerkkejä ja urheiluaiheisia kangasmerkkejä. Loppuvaiheessa takki oli jo aivan täynnä. Museossa voi kuunnella muun muassa Tiilikaisen legendaarisia urheiluselostuksia.

Salibandy uudempia kokokohtia

Vaikka suomalainen palloiluhistorian saavutukset ovat olleet toistaiseksi vaatimattomia, ei jääkiekkoa ja jalkapalloakaan ole unohdettu. Eräs uusimmista museoesineistä on Suomen salibandymaajoukkueen kapteenin Mikael Järven pelipaita pelaajien nimikirjoituksien kera sekä Tero Tiitun maila, jolla tehtiin voittomaali.

Mukaan on mahtunut jääkiekkolegenda Jarin Kurrin pelipaita Edmontonin ajoilta sekä kuuluisa pelikypärä numerolla 17. Museosta löytyy myös Teemu Selänteen pelipaita. Sami Hyypiän punainen Liverpool-paita sai toistaiseksi tehdä tilaa salibandylle.

Se kuuluisa lääkärilaukku

Eräs urheilumuseon kiinnostavin ja surkuhupaisin muistoesine on kuuluisaksi tullut lääkärilaukku, joka unohtui huoltoasemalle vuonna 2001. Se oli osa uutispommia, joka liittyi kaikkien aikojen kotimaiseen doping-tapaukseen. Laukku oli Suomen Hiihtoliiton lääkärilaukku, joka sisälsi veren manipulointiin liittyviä aineita ja välineitä. Museo kertoo koruttomasti, että lääkärinlaukku ja Lahti eivät valitettavasti olleet Suomen doping-historian yksittäinen tapaus.

Eräs Urheilumuseon suosituimmista kohteista on Kino Nurmi, videoteatteri. Vierailija voi itse valita filmin useasta eri vaihtoehdosta. Mukana on esimerkiksi jääkiekon MM-kisojen loppuottelu vuodelta 1995, Marja-Liisa Hämäläisen hiihdot, Vasalan ja Virenin kultajuoksut, Matti Nykäsen Calcaryn hypyt.

Ur3


 

Vuoden 1952 kisat

Urheilumuseo omistautuu myös Helsingin olympiakisoille, suurimmalle urheilutapahtumalle, mitä Suomessa on koskaan järjestetty. Voittajat ja tulokset on kirjattu historiankirjoihin, mutta museon mielenkiintoisinta antia ovatkin olympiakisoihin liittyneet oheistuotteet. Stadion-tavaramerkin myynnillä oli merkittävä osuus Olympiastadionin rahoituksessa. Tuotteiden kirjo oli laaja: kankaita, kenkiä, lamppuja, makeisia, näkkileipää, kahvia…Olympiavuonna suomalaiset saivat nauttia ensimmäisen kerran Coca Colasta.



Suomen Urheilumuseo

Osoite  Helsingin olympiastadion.

Avoinna  Ma-pe 11-17, la-su 12-16.

Pysäköinti  Stadionin kupeessa on isot parkkialueet.

www.urheilumuseo.fi